Ei helvetti, aina sama paratiisi

Uskontotieteilijä: paratiisi on esi-isiemme mielen tuote

 Eden. Kadotettu Paratiisi.

Tarun mukaan meidät on joskus karkotettu paratiisista. Sinne haluaisi moni iäksi takaisin. Ei tarvitsisi koskaan enää kärsiä Maan päällä.

"Paratiisit kuvataan tietenkin aina paikkoina, joissa on ruokaa, juomaa ja turvaa. Ei ole mitään, mikä vaikeuttaa elämää, ei sotia eikä sairauksia", sanoo uskontotieteilijä Jani Närhi. Paratiisin kuvailu on samanlaista, uskoipa paratiisiinsa atsteekki, aboriginaali tai saamelainen.

Ihminen siirtää Edeniinsä toivekuvansa, oli se sijoitettu sitten Kaksoisvirran maahan, Lappiin järven alle tai aboriginaalien taivasmaahan. Kaikissa näkymät ovat – paratiisimaisen – kauniita.

Paratiisien kuvauksien samanlaisuus häkellyttää.

Saamelaiset esimerkiksi tuskin saivat omansa kuvaukseen vaikutteita Australian aboriginaaleilta. Heimojen tiet kun erkanivat ihmiskunnan taivalluksessa ainakin yli 60 000 vuotta sitten.

Närhi kuvaili paratiiseja Tieteen päivillä Helsingin yliopistossa torstaina. Istunto pohti uskonnon ja evoluution yhteyksiä, näin Darwinin juhlavuonna. Darvinismin katveeseen sopii uskontokin, kun valitsee hyvän näkökulman.

Närhi on tarkastellut paratiiseja nimenomaan evoluutiopsykologian kulmasta, aina uskontotieteen väitöskirjaksi asti. Työ on nyt esitarkastuksessa.

Närhin mukaan kuvaan paratiisista vaikuttaa eniten se, mitä esi-isämme ajattelivat mieluisasta ympäristöstä.

"Runsaasti resursseja – ei uhkia", kiteyttää Närhi ihanteellisen tuonpuoleisen.

Mieltymykset liittyvät ympäristön perustaviin tarpeisiin. Paratiisissa tarjoavat turvan vesi, vehreys, suojaisat paikat, mahdollisuus ympäristön tarkkailuun ja maiseman tuttuus. Yhdessäkään paratiisin kuvauksessa ihminen ei käyskentele yksin.

Kuvauksissa merkitsee tietysti eniten eloonjääminen. Karut maisemat, heikko taju lähimaailmasta ja vedettömyys vaarantavat elämän.

Paratiisi syntyy pään sisäisesti. Ihmisen mieli kun voi tuottaa helposti toiveikkaita mielikuvia ympäristöstään, ilman erityisiä ponnisteluja.

Paratiisissa onkin Närhin mukaan kyse "mielen ylilyönnistä". Paratiisiin tarvitaan kykyä kuvitella etukäteen, miten asiat voisivat olla parhain päin.

Mielemme oli jo savannilla hyvä suunnittelija. Mielikuvitus värittää paratiisiin tavallista kirkkaammat värit ja kukat.

Eläimet on tuotu puutarhaan lähiympäristöstä. Siinä samalla pedot ovat muuttuneet kasvinsyöjiksi. Ja mikä tärkeää: riistaeläimet eivät juokse metsästäjää karkuun.

Arkinen paratiisi on helppo tajuta. Se on ihan jotain muuta kuin uskontojen oppirakennelmat siitä, mitä seuraa kuoleman jälkeen.

Dogmit kuvaavat ikuisen onnelan eteerisemmin, Närhi sanoo. Teologian opeissa on puhuttu tiloista, joissa ihminen palaa "onnelliseen tyhjyyteen" tai jossa "hengellinen erillisyys alkaa".

Tällaisia nirvanoita pohtivat uskontojen teoreetikot. Dogmien omaksuminen vaatii vuosien harjaantumista ja se pappisluokan tehtäviä.

Maallikkoja kiinnostavat eri heimojen uskomuksissa ja eri uskonnoissa arkiset asiat: ruoka, juoma, turva ja onni. Ne säilyvät mielessä paremmin kuin teologiset opinkappaleet.

Aivojemme on helppo käsitellä arkista paratiisia ja muistaa siitä yksityiskohtia. Arkisesta paratiisista on myös helppo kertoa toisillekin – jos vaikka ne 72 neitsyttä odottavat sinua jo siellä?

Sana

pairidaeza tulee persiasta. Se on "suljettu maa-alue, puutarha, mieluisa puisto".

Koraanin lupausta paratiisin neitsyistä on jopa väitetty käännös- tai lainausvirheeksi. Aramean sana hur viittaisikin herkullisiin rusinoihin, joita paratiisi tarjoaa yllin kyllin.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.tiede@sanoma.fi