"Eiköhän opeteta sinutkin juomaan"

Miltä tuntuu elää ilman alkoholia tämän juopon kansan keskellä? Absolutistit kertovat. Koonnut: Terhi Hautamäki

Varsinkin nuorena tunsin oloni voimakkaaksi, kun pystyin olemaan juomatta. Myönnän, että saatoin joskus tehdä tiettäväksi tätä lievää paremmuudentunnettani.

Olen ollut absolutisti aina, paria lukiovuotta lukuun ottamatta. Silloinkin join vain vähän, sillä jo yhden oluen jälkeen alkoi kikatuttaa.

Nuorena sosiaalinen paine oli kova: kaverit sanoivat, että haetaan kori kaljaa ja juotetaan Olli humalaan. Humalassa kaverit sössöttivät, että "on se Olli niin kunnioitettavaa, kun sä et juo".

Minua ei haittaa, jos kaverit juovat. Nousuhumalassa ihmiset ovat jopa kekseliäitä, mutta kun on juotu liikaa, he eivät kuuntele tai muuttuvat  idiooteiksi.

Opiskeluaikojen mökkireissulla olin ainoa selväpäinen. Tehtäväni oli herätä aamulla hakemaan yksi kaveri autolla rautatieasemalta. Lopulta nukuin autossa, kun mölyapinat vetivät jallua aamuun asti.

Olli Sulopuisto, 30

Ihmiset, jotka juovat silloin tällöin, tavallaan ymmärtävät absolutismiani. Silti moni jättää kutsumatta illanviettoihin. Tuntuu ikävältä, kun naapurit viettävät keskenään juhannusta emmekä ole mukana. Yhdessäolo on ainoa, mitä kaipaan menneiltä ajoilta.

Viinan hajustakin tulee paha olo. Silti joskus terassikauden alkaessa tai juhlapyhinä juomisen halu iskee, ja tunnen viinan maun suussani. Selviydyn rukoilemalla ja muistuttamalla itseäni, että jos ratkean juomaan, menetän sen, mitä minulla on.

Ryhdyin absolutistiksi, kun 12 vuotta elämästäni oli mennyt juodessa. Hullunmylly alkoi teininä: luottotiedot menivät, terveys kärsi ja välit veljen kanssa rikkoutuivat.

Sitten alkoi muutos. Mieheni tuli uskoon ja lopetti juomisen. Minä tulin uskoon pikkuhiljaa, sillä näin, miten mieheni elämä muuttui. Raitistumispäätöksen jälkeen repsahdin kerran. Siitä on nyt neljä vuotta. Juomisen lopettaminen on parantanut terveyteni, myös välit veljeen, äitiin ja isään ovat palanneet.

Elina Kettunen, 34

On kiusallista, jos minut heti eteisessä vedetään sivummalle ja puhutaan kuin minulla olisi suvaitsemista vaativa vamma: "Olemme Maija varanneet sinulle limonadia tuonne jääkaappiin, ota vain sieltä."

Kerran sain lahjaksi pullon kallista samppanjaa. Myöhemmin lahjan antaja kyseli, miltä samppanja maistui. Selittelin, että odotan vielä sopivaa juhlaa. Minun oli mahdoton tunnustaa, että hänen arvokas lahjansa oli minulle täysin arvoton.

En tykkää viinin tai oluen mausta. Hauskaa pidän selvinä. Neljään vuoteen en ole juonut alkoholia.

Tiedän, mistä olen luopunut, sillä olen joskus vetänyt kännit, ja kerran ollut pahassa krapulassa.

Tuntuu helpommalta olla kokonaan ilman alkoholia kuin selitellä, että minua ei nyt huvita juoda tai että ei, en ole raskaana.

Olen yllättynyt, miten paljon juomattomuudesta huomautellaan. Loukkaavimpia ovat kommentit "nyt opetetaan Maija juomaan", tai "ota edes yksi". Ei kasvissyöjällekään sanota, että maista nyt vähän pihviä.

Maija, 27

Enoni oli tuurijuoppo ja humalassa väkivaltainen. Seurasin alkoholiongelmaisia läheltä myös työssäni sosiaalivirastossa.

En ole koskaan selitellyt absolutismiani, vaikka olen ollut raitis koko ikäni, 74 vuotta. Jos joku kysyy, miksi en juo, kysyn häneltä, miksi hän juo. Yleisimmin kysytään, liittyykö raittius uskontoon vai terveyteen. Olen vilkas luonteeltani enkä tunne tarvitsevani alkoholia.

Juhlissa joitakin häiritsee, kun yksi erottuu joukosta. Sitten kun ollaan päihtyneenä itkuvaiheessa, selvä kelpaa kuuntelijaksi. Silloin poistun paikalta, sillä keskustelu päihtyneen kanssa ei johda mihinkään.

Tarjoiluissa raitista ei aina oteta huomioon, vaan usein tarjotaan vain vissyvettä.

Tuula Grundström, 74

Halusin antaa lapsilleni sellaisen isän, jonka olisin halunnut itselleni. Yritän kai lasteni kautta elää lapsuutta, jollaisen olisin itselleni toivonut. Siinä elämässä ei käytetä alkoholia.

Koska läpimurtoteokseni nimi on Juoppohullun päiväkirja, absolutismini on herättänyt uteliaisuutta. Olen havaitsevinani jopa kunnioitusta. En tosin ole enää tekemisissä ihmisten kanssa, jotka juovat humaltuakseen. He heittivät minut ympyröistään, vaikka olisi voinut kuvitella käyneen toisin päin.

Joissain juhlissa kysyttiin, että ei kai minua häiritse, jos muut ottavat. Kysymys oli yhtä typerä kuin jos minulta olisi tiedusteltu, että ei kai häiritse, että muut hengittelevät samaa ilmaa.

Juha Vuorinen, 43

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi