31.10.2011 3:00
Anneli Auvinen toteutti nuoruuden haaveensa opettajan ammatista, kun yksi työura oli jo takana.
Anneli Auvinen, 64, Helsinki
"Haaveilin nuorena opettajan työstä. Kukaan kavereistani ei lähtenyt opiskelemaan opettajaksi. Olin silloin niin lapsellinen, etten halunnut mennä yksin. Opiskelin akateemiseksi sihteeriksi.
Kun jäin eläkkeelle, ajattelin, että nyt toteutan sen unelman. Olin lukenut koulussa pitkän saksan. Menin yliopistoon lukemaan saksaa ja sivuaineena kasvatustieteitä.
Tämä vaati rohkeutta ja aviopuolison tukea. En ole ollut paljon kotona. Tulen yliopistolta, syön ja menen lukemaan iltauutisiin asti. Laitan kotona ruuan, puoliso tekee muut työt.
Tutkintoon tähtääminen vaatii kieltäytymistä. Opiskelu vie aikaa muulta elämältä ja harrastuksilta. En ole ehtinyt tavata ystäviä ja huomaan, että kunnosta pitäisi pitää parempaa huolta. Televisio jäi, mutta yritän katsoa saksankielisen dekkarin kerran viikossa.
On ollut ihanaa tutustua yliopistolla nuoriin. Menen aina kuppilassa istumaan vieraiden viereen ja alan jutella. Nuoret ovat suhtautuneet todella hyvin. Jos on äärettömän ujo, ei ole mikään helppo paikka opiskella näin iäkkäänä.
Tentit jännittävät. Luen niihin aina kirjastossa. Olen reputtanut pari tenttiä, mutta näin vanhempana sitä ei ota vakavasti. Menen sitten uusimaan. Tutkinnosta puuttuu enää yksi kurssi ja gradu.
Haave opettamisesta on jo toteutunut. Opetan saksaa tuntiopettajana Kalliolan kansalaisopistossa parina iltana viikossa."
Nyt sen teen 31.10.2011
Kohti spagaattia 31.10.2011
Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi