Etelän auringossa elämään luikersi halpa viina

Espanjassa viinilasillinen otetaan aina seurassa, mutta Matti sulkeutui kotiinsa juomaan.

Fuengirola. Eläkepäiviään Espanjassa viettävä Matti muutti maahan 13 vuotta sitten. Takana oli mielenkiintoinen, mutta rankka työura matkailu- ja elokuva-alalla.

Espanjassa Mattia vetivät puoleensa valo ja rento elämäntyyli, joten 1990-luvun puolivälissä hän osti vaimonsa kanssa asunnon aurinkorannikolta.

"Tarkoituksenani oli vain upottaa varpaat Välimereen ja ottaa ehkä yksi gin tonic iltaisin", Matti muistelee.

Alkoholi oli osa Matin elämää jo ennen Espanjaan muuttoa. Hän asui töiden vuoksi Venäjällä, jossa vodkapaukut kuuluivat edustustehtäviin, mutta koska seuraavana aamuna piti olla työkunnossa, ei juominen silloin lähtenyt käsistä.

"Selvä muutos tapahtui, kun muutimme Espanjaan. Huomasin, etten enää pärjää yhdellä paukulla. Jos otin kaksi tai kolme, otin koko päivän. Viikonlopun juomaputket venyivät viikoiksi."

Rankasta ryyppäämisestä huolimatta Mattia ei juurikaan nähty Fuengirolan kuppiloissa, vaan hän joi kotonaan. Vaimo teki selväksi, että juomisen oli loputtava, mutta Matti tajusi sen itse vasta, kun hyvä ystävä ehdotti menemistä AA-kokoukseen. Läheisten mielestä mies ei ollut enää oma itsensä. Huoli omasta juomisesta voimistui, kun ryyppyputket jatkuivat useita viikkoja.

"Espanja voi olla paha paikka, jos on taipumusta alkoholismiin. Alkoholi on halpaa, ja tarjoilijat kaatavat lasiin niin kauan, kunnes asiakas sanoo, että nyt riittää."

Espanjassa alkoholi on seurajuoma, mutta humalassa heiluvia katsotaan halveksivasti. Matin mielestä espanjalaisten juomista kontrolloi sosiaalinen paine.

"Nuorten juominen on kuitenkin lisääntynyt, ja botellón-kokoontumiset, joissa juodaan reippaasti, ovat tavallisia."

Botellón on espanjalainen pussikaljoittelun muoto. Viikonloppuisin sadat nuoret kokoontuvat yhteen juomaan ja seurustelemaan, ja kasseissa kilisee lähes aina jotain olutta vahvempaa. Monissa kaupungeissa kokoontumisille on määrätty oma paikkansa, esimerkiksi puisto tai aukio.

Niin sanottu eurooppalainen juomatapa -käsite alkaa monin paikoin hämärtyä, sillä kaikilla mailla on oma alkoholikulttuurinsa.

Matin holtiton juominen jatkui kolmisen vuotta. Kymmenen vuotta sitten hän löysi AA-kokoukset.

"Ymmärsin siellä heti, että en pysty toipumaan yksin, vaan tarvitsen apua. Ensin piti myöntää olevansa alkoholisti."

Muiden tuki auttoi Mattia raitistumaan. Hän halusi lopettaa juomisen täysin, sillä juomaputki oli aina vain yhden ryypyn takana. Tukea onneksi löytyi, sillä aurinkorannikolla suomalaisia tukiryhmiä on kaikissa suomalaisten suosimissa kaupungeissa.

"Fuengirolassa ja Torremolinosissa on kokous melkein joka päivä", Matti kertoo.

"Minun raittiuteni ei ole aina täysin kestänyt. Noin kerran vuodessa minulla on ollut putki, jolloin saatan juoda viikon. Retkahdusten syytä en osaa kertoa, viina vain on alkoholistille vahva ja kavala vastustaja. Suurimman osan vuodesta olen kuitenkin raittiina."

Eläkepäivänsä Matti täyttää nykyään viinan sijasta elokuvilla, joista hän nauttii omassa kotiteatterissaan.

"Aion olla täällä loppuelämäni."

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi