Hämärästä pimeään

Lappiin muuttanut eteläsuomalainen ja helsinkiläistynyt porosaamelainen kertovat, miltä uudenlainen pimeys tuntuu.

Tuuni Länsman, muusikko ja lastenhoitaja.

Asuu Helsingissä, kotoisin Angelin kylästä Inarista.

"Muutin Helsinkiin jo 17-vuotiaana, kaksikymmentä vuotta sitten, mutta käyn pohjoisessa niin usein kuin mahdollista. Myös poikani Joika, 6, haluaisi aina pohjoiseen.

Ensimmäiset talvet Helsingissä olivat lumisia, joten ero pohjoiseen ei ollut valtava. Elämä oli myös niin hektistä, ettei siinä paljon vuodenaikoja ehtinyt miettiä.

Mielestäni kaamosongelmat ovat yleisempiä etelässä kuin pohjoisessa. Minulle etelän pimeys on se oikea kaamos, tai ainakin pohjoisessa kaamos on kauniimpi. Pohjoisessa imen sitä rauhallista energiaa itseeni.

Sukuni on porosaamelainen, eli elanto tulee poroista. Silloin eletään vuodenaikojen ja eläinten mukaan – porot kun eivät tunne kelloa.

Töitä tehdään valoisalla, kaamoksessa pari tuntia päivässä. Nyt päättäjät haluaisivat sinnekin kahdeksasta neljään -mallin. Monesti on tehnyt mieli sanoa, että voisiko herra ministeri lähteä kuukaudeksi pohjoiseen asumaan talvella.

Talvella saamelainen nukkuu paljon. Minäkin huomaan, että pimeään aikaan kroppa vaatii hiljentymistä ja paljon unta. Menen jo yhdeksän aikaan sänkyyn.

Helsingissä sitä saattaa laumaeläimenä lähteä kiireeseen mukaan. Ei voi hengähtää, kun naapurikaan ei hengähdä. Vasta pitkäaikaisen sairauden jälkeen olen luopunut kiireestä.

Minulla oli vuosia ongelmia kilpirauhasen toiminnassa eikä leikkauskaan auttanut. Lihoin, laihduin, olin hurjan väsynyt. Lopulta löysin mahtavan lääkärin, ja toipuminen alkoi.

Nyt kun voin paremmin, en enää lähde mukaan toisten kiireeseen, varsinkaan talvella, kun voisi muutenkin vain nukkua. Aiheutan pahennusta Helsingin kaduilla, kun kuljen hitaasti ja pysähdyn katselemaan näyteikkunoita.

Kun pimeän aikaan energiaa on vähemmän, on tärkeää varata kalenteriin haahuiluaikaa.

Voisi olla hyvä, jos ihmiset voisivat tehdä talvella lyhyempiä työpäiviä tai katkaista päivää esimerkiksi ulkoilulla, että saisivat vähän päivänvaloa. Minulla on niin kiva työ, että pääsen kaksi kertaa päivässä ulkoilemaan. Tänä vuonna kuravaatekausi on kyllä kestänyt Helsingissä kauan, mutta ei sekään loputtomiin jatku."

Tuunin vinkit pimeään:

 Varaa kalenteriin aikaa haahuiluun ja omille ajatuksille.

 Luo tunnelmaa valoilla ja kynttilöillä.

 Muista liikkua. Kun saa lähdettyä, on ihan voittajafiilis!

 Tärkeintä on positiivinen mieli. Turha voivottelu vain lisää synkkyyttä.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi