maanantai 21.4.2014 | Anssi, Anselmi  Onnittele e-kortilla
HYVINVOINTI

Hevosen hoidossa

Ratsastusterapiassa masentunut huomaa hymyilevänsä ja liikuntavammainen saa rentoutta hevosen liikkeistä.

24.10.2011 3:00

juha metso

Bra ja Svarts ovat auttaneet masennusta sairastavaa Nina Merikalliota keskittymään nykyhetkeen.

Bra ja Svarts ovat auttaneet masennusta sairastavaa Nina Merikalliota keskittymään nykyhetkeen.

Nina Merikallio sairastaa masennusta. "Nyt on meneillään kolmas tai neljäs diagnosoitu masennusjakso", hän kertoo.

Merikallio sairastui kerta kerralta vakavammin, mutta sinnitteli vuosia toimistotyössä.

Masennuksen hoidossa on aina käytetty lääkkeitä ja keskustelua. Viimeksi hän kokeili magneettistimulaatiota, jossa aktivoidaan aivosoluja magneettikentän avulla. Lisäksi hän osallistui depressiokouluun, jossa perehdytään arjessa selviämisen työkaluihin ryhmässä.

"En hyötynyt kummastakaan. Psykologi ihmetteli, mitä minulle voi enää tarjota."

Tuli puheeksi ratsastusterapia. Merikallio takertui mahdollisuuteen kuin hukkuva oljenkorteen ja jaksoi odottaa vuoden pääsyä Lohjalle Paloniemen sairaalan tallille.

Ensimmäisellä kerralla Merikallio ei edes noussut Bra-hevosen selkään. Ratsastusterapeutti Terhi Purola pyysi häntä vain tunnustelemaan ja sanomaan, miltä hevonen tuntui. Merikallio ymmärsi yksinkertaisen kysymyksen mutta ei osannut pukea vastausta sanoiksi.

Masentuneena ihminen ei tunne tunteita ruumiissaan, kuten terveenä. Mieli on tahmea ja ryntäilee ahdistuneena. Minän ja elämän välissä on verho.

Seuraavalla kerralla Merikallio istui Bran selässä ilman satulaa ja Purola talutti ratsukkoa maastossa. Potilaan piti kertoa, miltä missäkin ruumiinosassa tuntui. Sanoja alkoi jo löytyä.

Myöhemmin ratsastusta alettiin valokuvata. Kotona Merikallio katsoi kuvaa itsestään hymyilemässä hevosen selässä ja huomasi, että ainakin tunnin viikossa hänellä on hyvä olla.

Kerran kotiläksyksi tuli piirtää metsäretki, joka terapiassa oli tehty. Sen tunnelma toi yllättäen Merikallion mieleen surusaattueen. Hän itki ja kirjoitti kuvan viereen tuntemuksiaan, toiveitaan, luonnehdintoja itsestään.

Kun Merikallion terapia oli hyvässä vauhdissa, tallille tuli suuri musta Svarts-hevonen.

"Se oli aluksi tosi levoton ja peloissaan, mikä pakotti minut miettimään, miten saisin sen rauhoittumaan. Lopulta Svarts kääntyi, kun vain käänsin päätäni sen selässä. Oli mahtava tunne, kun sain ison eläimen kuuntelemaan niin vähällä. Monesti hengitimme Svartsin kanssa turvat vastakkain. Kun oppii kuuntelemaan ja hoitamaan hevosta, oppii hoitamaan itseäänkin."

"Bra veti minut pimeästä kuopasta. Svarts näytti tien eteenpäin", Merikallio kiteyttää.

Hänellä on nyt takanaan puolisen vuotta ratsastusterapiaa.

"Siitä on ollut enemmän apua kuin mistään muusta. En ole silti kokenut ihmeparantumista. Käyn yhä psykologilla parin viikon välein. Olen sama ihminen ja vaivun välillä synkkiin ajatuksiin."

Mutta pahan päivän varalle hänellä on kaksi uutta työkalua: entistä parempi tuntuma kehoonsa ja kyky paneutua nykyhetkeen.

"Joskus kun on vaikeaa ja häärään ees taas, päätän, että nyt keskityn vaikkapa tiskaamiseen. Ajattelen, että harjaan astioita ja teen yhtä asiaa ihan samalla tavalla kuin hevosen selässä vain ratsastan", Merikallio kuvaa.

Ratsastusterapian ansiosta hevoset tulivat Merikallion elämään pysyvästi. Lisäksi hän sanoo saaneensa otteen siitä, minkä takia kannattaa elää: "Olen melkein onnellinen silloin, kun istun hevosen selässä, kun koirat nukkuvat kainalossani ja kun pojallani on hyvä olla."

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi

RSS
Osoite Töölönlahdenkatu 2
PL 18, 00089 SANOMA
Puhelin +358 9 1221
© Helsingin Sanomat, a Sanoma company - aineiston luvaton käyttö toisen palvelun osana kielletty

Etkö löytänyt etsimääsi?

Kokeile hakua.

--%>