25.7.2011 3:00
Polkan vaihtoaskel on aloittelijalle haastava, mutta pieni sähläys ei haittaa. Kuvassa polkkaavat Aino Pekkarinen ja Sami Takala.
Hidas , hidas, nopea, nopea. Hidas, hidas, nopea, nopea.
Hoen foksin perusaskelikkoa samalla, kun yritän saada sen toimimaan käytännössä.
Vasen jalka eteen, oikea jalka eteen, vasen jalka eteen, oikea jalka vasemman viereen.
Kuulostaa ja näyttää yksinkertaiselta, kun muut sen tekevät, mutta tuntuu vaikealta, kun itse yritän.
Seison Pavin tanssilattialla Vantaalla ja yritän sivistää itseäni, eli opetella lavatanssin alkeet.
Tunnelma on kuin menneiltä vuosikymmeniltä. Naiset ja miehet istuvat jännittyneinä tanssilattian reunoilla odottamassa tanssittajaa. Kahvilasta saa kuplavettä lasipullossa. Alkoholia ei tarjoilla. Pään saa sekaisin vain tanssilla.
Minua huumaa pelkän parketin näkeminen. Olen kokematon tanssija, ja viime pyörähtelystä on aikaa. Se tapahtui koulun diskossa 15 vuotta sitten, kun huojuin Bon Jovin Alwaysin tahtiin.
Täällä ei ole Bon Jovia, vaan liveorkesteri, joka soittaa iskelmää. Kaikki kappaleet kuulostavat samanlaisilta.
Parketti täyttyy tanssijoista. Tanssinopettaja Jorma Tulonen pompittaa meitä polkan tahtiin.
On kamalan kuuma.
Monen miehen selkä on märkänä, myös minun. Puvun takin, kauluspaidan ja suorien housujen sijaan olisi tehnyt mieli pukeutua t-paitaan ja shortseihin tai verkkareihin. Tanssihan on liikuntaa ja lihasten hallintaa.
Kolaroin tanssiparini kanssa muihin pareihin kuin törmäilyautot.
"Mies ohjaa! Tämä on maskuliinisuuden juhlaa", neuvoo parikseni lähtenyt kollega Aino Pekkarinen.
Tanssiminen vaatii rytmitajua ja itseluottamusta, joka myös paranee parketilla. Opin, että paria jarrutetaan painamalla partnerin selässä lepäävää kättä.
Huomaan, että parketilla pyörähtelee myös nuoria, parikymppisiä pareja. Ajattelin, että lavatansseissa käyvät vain eläkeläiset. Jälleen tuli todistetuksi, ettei ennakkoluuloilla ole mitään katetta. Lavatanssikulttuurilla menee lujaa.
Askelet alkavat sujua tunnin pikaharjoittelun jälkeen. Minulla on jopa hauskaa.
Yllättäen foksi vaihtuu tangoon – ja se sujuu jopa foksia paremmin. Siinä ollaan kiinni partnerissa ja liu'utaan yhtenä pakettina. Helppoa.
Lavatansseissa ei tarvitse olla tanssitaituri. Tanssikengät voi panna jalkaan, vaikkei olisi käynyt yhdelläkään tanssikurssilla.
Tanssilavoilla soitettava perusiskelmä on foksia, jonka yksinkertainen perusaskel on aloittelijalle todellinen selviytymispaketti. Mutta kun sen hallitsee, pärjää esimerkiksi häissä.
Tanssi päättyy. Pyyhin hikeä otsalta.
Ihan kuin olisi tehnyt juoksulenkin.
FAKTALavoillakin oppii 25.7.2011
Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi