Hullu!

Ihan hullu! Tällaisia huudahtelemme jatkuvasti, mutta monille sairaudet ovat totta. Joka viides suomalainen sairastuu mielenterveyden häiriöön elämänsä aikana. Mieleltään sairastuneet kertovat, millaista se on. Teksti: Anne Kärkkäinen

Jorma Niinimäki, 46, sairastaa psykoosia

 Pahimmassa vaiheessa kirjoitin päiväkirjaani: 'Tänään on ollut kurja olo. Toivottavasti huomenna on parempi olo.' En muista koko päivästä mitään. Makasin tokkurassa kotona sohvalla viisi vuotta. Heikotti ja pyörrytti.

Sairastuin psykoosiin parikymppisenä, kun puolen vuoden ikäinen tyttäremme kuoli. Psyyke ei kestänyt. Olen aina ollut herkkä tunneihminen.

Kun makasin siinä sohvalla, typertynyttä hiljaisuutta rikkoivat vain äänet, jotka syyttivät lapsen kuolemasta, muistuttivat pienistä ja suurista virheistä, pilkkasivat ja herjasivat. Jos olisin alkanut kuunnella ääniä, polun päässä olisi ollut itsemurha.

Jo ennen sairastumista minulla oli ollut synkkiä ajatuksia ja suusta pääsi outoja möläytyksiä. Kädet eivät tahtoneet totella. Aina kun leivoin pizzaa, pohjaan tuli reikä.

En ymmärtänyt sairastuneeni, vaikka tunsin, että jotain oli pielessä. Ystävät sanoivat, että sä oot ihan lukossa.

Vuosien kuluessa puoliso väsyi ja kehotti hakemaan apua. Hakeuduin mielenterveystoimistoon ja sain lääkityksen. Ajoittain olin hoidossa psykiatrisessa sairaalassa.

Ymmärsin, että jos olen avoin ja rehellinen, saan apua. Ei tarvitse selvitä kaikesta yksin. Minua ovat auttaneet myös mielenterveyskuntoutujien vertaisryhmät.

Kolmekymppisenä elämä alkoi selkeytyä, kun olin sairastanut kymmenen vuotta.

Jos epäilee psyykkistä sairautta, kannattaa käydä lääkärissä."

Pia Toola, 48, sairastaa sekamuotoista skitsoaffektiivista häiriötä  

"Neljän kuukauden ikäisenä minut sananmukaisesti hylättiin leikkikehään. Kuusivuotias siskoni alkoi pitää minusta huolta. Neljä vuotta täytettyäni olin vanhempieni mielestä niin iso tyttö, että sain viettää päivät kotona yksin, kun vanhempani olivat työssä.

En saanut vanhemmiltani hoivaa ja hoitoa. Ei ihme, että häiriöni on soluissa. Aivojen välittäjäaineet eivät toimi niin kuin pitäisi, siksi minulla on elinikäinen lääkitys.

Olen sairastunut psykoosiin kaksi kertaa, vuonna 2000 ja 2009. Ensimmäinen sairastumiskokemukseni oli hyvin pelottava, kun aistit pettivät. Kuulin, että kotimme katolla käveli joku. Omena maistui mädäntyneeltä kananmunalta. Kun minua vietiin ambulanssilla hoitoon, näin, että oranssi betonimylly pyöri iltamyöhällä sellaisen talon pihassa, missä ei oikeasti rakennettu.

En tiennyt, mihin uskoa. Järkeni sanoi, että aistimukseni eivät olleet totta. Olin väsynyt, koska olin valvonut peräkkäin monta vuorokautta.

Myös tunteet äärevöityivät. Nauroin kiihkeästi ja heti perään itkin riipaisevasti. Rähjäsin perheelleni, mitä en tavallisesti tee, ja samalla pelkäsin äärimmäisen ahdistuneena, että lapsiani vahingoitetaan.

Ymmärsin, että jotain oli vialla, mutten tiennyt mikä. Käänne tuli, kun mies vei minut hoitoon. Olin useita kuukausia sairaalassa ja sain sopivan lääkityksen. Kiitän hoitajia ja lääkäreitä, että he saivat minut ymmärtämään, että olen sairas. Se on avun saamisen ja hoidon edellytys.

Sain tietää, että kolmannes skitsoaffektiivisen häiriön (skitsofrenian ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön välimuoto) diagnoosin saaneista paranee. Päätin kuulua siihen joukkoon.

Nykyisin olen onnellinen ja tasapainoinen. Hoidan perheeni ja kotini asiat, teen paljon käsitöitä, ohjaan käsityökerhoa ja minulla on laaja ystäväpiiri."

Henkka, 21, sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä  

"Kun kirjoitukset alkoivat huojua sellin seinällä, päätin viiltää ranteet auki napakoruni neulalla.

Oli tajuttoman paha olo. Minulla oli lääkkeiden vieroitusoireita, koska poliisi ei ollut antanut minulle, mielenterveyskuntoutujalle, lääkkeitäni, vaikka purkissa oli nimeni. Vasta neljäntenä päivänä pääsin ambulanssilla sairaalaan.

Selliin olin joutunut rötöstelyäni maanisessa tilassa. Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, jonka toisessa päässä on maanisuus ja toisessa syvä masennus. Ennen taudin puhkeamista minulla oli syömishäiriö.

Lapsena ja teini-iässä samanikäiset kiusasivat minua niin rankasti, että halusin oikeasti tappaa ne. Vanhempani tiesivät kiusaamisesta, mutta eivät auttaneet, koska sanoin, että pärjään.

Sairastuin 16-vuotaana, kun vanhempani erosivat. Kun sairaus puhkesi, minulla meni lujaa. Viina virtasi, ja naiset vaihtuivat. Napsin viinan kanssa rauhoittavia, enkä juuri nukkunut. Tappelin kaupungilla.

Vauhti loppui, kun kärähdin 18-vuotiaana rattijuopumuksesta. Masennus ja itsemurha-ajatukset iskivät päälle.

Hakeuduin hoitoon, jossa tauti määriteltiin syväksi masennukseksi. Masennuslääkkeiden vuoksi mania kuitenkin puhkesi taas, ja minulle tuli vainoharhaisia ajatuksia. Hain taas apua ja tällä kertaa sain onneksi oikean diagnoosin: kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Sopivaa lääkitystä etsitään yhä, ja sen löytäminen voi viedä vuosia. Pitää olla sitkeä ja tehdä hemmetisti töitä, että saa elämän balanssiin.

Haluan perheen, työn ja liikuntaharrastuksen. Syksyllä minulle ja tyttöystävälleni syntyy vauva. Tärkeintä on nyt päästä irti päihteistä. Olen menossa vieroitukseen."

Jere, 25, sairastaa ADHD:ta

"Toivoisin, että ihmiset ottaisivat selvää ADHD:stä, ymmärtäisivät erilaisuutta eivätkä tuomitsisi.

Minulla ADHD todettiin tarhaiässä. Se on neurologinen keskittymiskyvyn häiriö. En pystynyt keskittymään ja oppimaan samalla tavalla kuin muut lapset. Minulle tuli myös helposti väärinymmärryksiä muiden lasten kanssa.

ADHD-oireista kärsiville on tyypillistä, että on vauhti päällä. He sähläävät ja kolhivat itseään. On vaikea istua aloillaan, ainakin jalka vipattaa tai kädet näpräävät. Puheenaiheet pomppivat.

Koulussa en pystynyt keskittymään isossa 25 lapsen luokassa, koska hälyä ja virikkeitä oli liikaa. Aloin oppia vasta erityisluokalla, jossa oli kymmenen oppilasta.

Murrosiässä minulla oli teini-iän kriisi. Kiusasin vuoden ajan luokkakaveria, nälvin ja olin ilkeä. Sekin on tyypillinen ADHD-oire.

ADHD:llä ei ole mitään tekemistä ihmisen älykkyyden kanssa. Harrastan liikuntaa, soitan kitaraa, piirrän ja olen opetellut ohjelmoimaan tietokoneella.

Olen suorittanut peruskoulun, mutta palvelualan ammattitutkinto jäi hieman kesken, koska sairastuin sairaalakuntoon. Vähensin itse lääkitystä,  jolloin ADHD-oireet pahenivat."

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi