26.1.2009 0:00
Moni viihtyy yhteisissä tiloissa, joissa istuskellaan noja- tai pyörätuoleissa. Yksi torkkuu. Jotkut juttelevat keskenään. Meno on kuin hidastetusta filmistä. Kun joku kulkee ohi normaalivauhtia, se näyttää heti kiireeltä.
Isäni joutui 80-vuotiaana pienen kolarin takia sairaalaan. Siellä hänen liikuntakykynsä heikkeni. Hän kuitenkin toipui sellaiseen kuntoon, että pääsi vuonna 2006 palvelutalokaksioon Kouvolassa.
Isäni asui siellä puolisen vuotta, kuolemaansa saakka. Tuona aikana kävin siellä usein ja osallistuin talon arkeen.
Kiinnostus palvelutalojen elämään heräsi, sillä yllätyin, kuinka normaalisti elämä siellä sujui.
Julkisuudessa vanhustenhoidosta huomataan yleensä vain epäkohdat.
Etsin kotikaupungistani Lappeenrannasta vastaavanlaisen paikan, Mikevakodin. Se on yksityinen 40-paikkainen palvelutalo, jolta Lappeenrannan kaupunki ostaa vanhusten hoivapalveluita. Asukkaille hoito maksaa saman verran kuin kunnallisessa laitoksessa.
Aloimme työstää talon elämästä kertovaa valokuvanäyttelyä valokuvaaja Laura Leinosen kanssa. Olin viime vuonna vuorotteluvapaalla toimittajan työstä, joten ehdimme vierailla Mikevakodissa usein.
Jututimme asukkaita, omaisia ja henkilökuntaa, tai vain seurasimme, mitä talossa tapahtui.
Kuvattavat tottuivat meihin pian tai unohtivat meidät kokonaan. Istuksimme asukkaiden huoneissakin – luvan kanssa – niin, ettei henkilökuntaa ollut "päällystakkina".
Osallistuimme tarkkaillen monenlaisiin virikepuuhiin. Ruokailimme ja kahvittelimme tai oleilimme pihalla auringonpaisteessa.
Muutaman kerran kävin siellä yllättäen ja osuin muun muassa keskelle itsenäisyysjuhlaa.
Vuoden mittaan tutustuimme paitsi moniin asukkaisiin myös henkilökuntaan. Svean, Urhon ja Siirin kanssa puhelimme varmaan eniten; äänitimme Siirin laulua.
Asukkaat vaihtuivat. Joku vietti pitkiä aikoja sairaalassa, ja moni nukkui pois. Syksyllä luin kirkollisista ilmoituksista Siirinkin nimen.
Monelle vanhukselle palvelutalo on viimeinen koti. Jos sairaalahoitoa ei tarvita, kuolema saa tulla omassa huoneessa.
Paikka pöydässä jää tyhjäksi, sytytetään kynttilä. Lippu on puolitangossa, ja joku lausuu muutaman sanan vainajan muistoksi.
Huone tyhjennetään, ja pian sinne muuttaa uusi ihminen.
Valokuvanäyttely Mummola – elämänmenoa palvelutalossa on helmikuun loppuun asti Lappeenrannassa Mikevakodissa, osoitteessa Pienniemenkatu 3. Maaliskuun se on maakuntakirjastossa Lappeenrannassa ja kiertää sen jälkeen muualla Suomessa.
Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi