Joka paikkaan koskee

Fibromyalgiapotilas kärsii kivuista, uupumuksesta ja ennakkoluuloista. Lääkäri saattaa leimata hänet luulosairaaksi.

Saarijärveläinen Eija Silokunnas, 45, oli kymmenkunta vuotta sitten elämänsä vedossa. Hän oli onnellinen perheenäiti, jolla oli uusi kiinnostava työ osastosihteerinä Jyväskylän yliopistossa.

Pian kuitenkin alkoi tuntua, ettei kaikki ole kunnossa. Oli omituisia kipuja ja puutumista.

"Töihin pyöräillessäni pysähdyin liikennevaloissa ja olin niin jäykkä, etten tahtonut päästä polkimille. Työpöydän äärestä oli vaikea lähteä liikkeelle."

Silokunnaalla oli myös niska- ja hartiaoireita sekä sykkivää kipua rinnassa ja vartalolla. Särkylääkkeistä ei ollut apua. Hän nukkui huonosti ja oli rättiväsynyt.

Työterveyslääkäri passitti Silokunnaksen professori Pekka Hannosen vastaanotolle. Silokunnas oli sairastunut fibromyalgiaan, kiisteltyyn ja mystiseen tautiin, joka ei näy päällepäin eikä laboratoriokokeissa, röntgen- tai ultraäänitutkimuksissa tai magneettikuvissa.

Silokunnas ei ole yksin. Naisista fibromyalgiaa sairastaa ainakin joka viideskymmenes.

Yleisyyteensä nähden tauti tunnetaan ällistyttävän huonosti. Sen syytä ei tiedetä, eikä parantavaa hoitoa ole. Oireita voidaan kuitenkin lievittää monin tavoin.

"Potilaita helpottaa jo tieto, ettei tauti uhkaa henkeä", kertoo Keski-Suomen keskussairaalassa työskentelevä professori Pekka Hannonen. Hän on harvoja fibromyalgiaan perehtyneitä lääkäreitä Suomessa.

Vakuutuslääketiede ei Suomessa pidä fibromyalgiaa sairautena vaan oireena. Se on hyväksytty eläkeperusteeksi vain harvoissa tapauksissa, toisin kuin monissa muissa maissa, joissa fibromyalgia tunnustetaan sairaudeksi.

"Fibromyalgiaan sopivia kuvauksia löytyy historiallisista dokumenteista ja jopa Raamatusta. 1900-luvun alkupuolella tautia kutsuttiin fibrosiitiksi, koska oireiden ajateltiin johtuvan sidekudosten tulehduksesta. Vakavampaa tieteellistä tutkimusta on tehty vasta 1970-luvulta lähtien", Hannonen kertoo.

Hannonen on tavannut fibromyalgiapotilaita koko uransa ajan lähes päivittäin. Potilaat ovat kosketusherkkiä, ja heillä on aristavia kipupisteitä symmetrisesti eri puolilla kehoa. Yhteistä on myös selittämätön, heti heräämisen jälkeen valtaava uupumus. Uni on katkonaista eikä virkistä.

Useimmat kärsivät lisäksi ärtyneestä suolesta tai rakosta, ja heillä on päänsärkyä, huimausta ja turvotuksen tunnetta. Keskittymisvaikeudet ja muistin huononeminen vaikeuttavat työssä selviytymistä. Säiden vaihtuminen, veto ja stressi pahentavat vointia.

Fibromyalgiapotilaat saavat apua keskushermostoon vaikuttavista lääkkeistä, jotka auttavat kipuun, uupumukseen ja unettomuuteen. Tavallisista tulehduskipulääkkeistä on vain haittaa. Jos ne auttavat, oireiden syy on jokin muu kuin fibromyalgia.

Hannosen mukaan hoidon perusta on kuitenkin lääkkeettömyys. Potilaat hyötyvät liikunnasta ja fyysisen kunnon kohentamisesta. Fysioterapiasta ja rentoutumisharjoituksista voi olla apua.

"Pelkojen hälventäminen ja tarpeettomien tutkimusten lopettaminen on keskeistä ennen kuin varsinainen hoito voi alkaa."

Jos lääkäri ei ole perillä fibromyalgiasta, hän voi vähätellä potilaan oireita ja pitää niitä luulotautina. Eija Silokunnas oli onnekkaampi. Vaikka hän kärsi oireista pari vuotta ennen diagnoosin varmistumista, hän ei kokenut väheksyntää.

"Työterveyslääkärini hoiti minua äärettömän hyvin, kunnes passitti Hannosen vastaanotolle. Tunsin suurta helpotusta, kun Hannonen sanoi, että fibromyalgia ei vaurioita kroppaani."

Silokunnas on nyt hoitovapaalla kaksivuotiaan kuopuksensa kanssa. Tauti ei ole kadonnut, mutta hän jaksaa hyvin, kun ei ole työstressiä, ja päivisin voi ottaa nokoset.

Luulosairauden leima on fibromyalgiassa tiukassa, vaikka potilaiden oireet ovat tosia.

Taudin syy ei ole potilaan luonteessa tai huonoissa elämäntavoissa. Päinvastoin, useimmat potilaat ovat säntillisiä työnsä ja itsensä suhteen.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi