Joogaa neljännellä tasolla

Asta Caplanin vartalo taipuu jooga-asentoihin, joihin vain muutama Suomessa pystyy. Mutta miten se liittyy sipuliin?

Tuskin kenelläkään muulla tulisi mieleen verrata joogaa sipuliin kuin maan ehkä edistyneimmällä astangajoogilla, Asta Caplanilla, 29.

"Jos keskittyy siihen mitä tekee, eikä vain mekaanisesti suorita, liikkeen sisältä löytää koko ajan uusia asioita. Vähän kuin kuorisi loputonta sipulia."

Caplan taivuttaa itseään asentoihin, jotka tuntuvat uhmaavan fysiikan ja ihmisruumiin lakeja. Kapilâsana, Vrschikâsana – Caplan tekee liikkeitä, jotka Suomessa osaa vain muutama.

Haastavimmat Caplanin päivittäiseen harjoitukseen kuuluvat sarjat ovat tasoa neljä. Kaikkiaan tasoja on kuusi.

Phiih, phuuh. Kuulostaa aivan Tähtien sodan Darth Waderilta. Liikuntasalin hiljaisuuden täyttävät tavattoman pitkät, elektroniselta kuulostavat äänet. Joogimme hengittää.

"Paineistettu ujai-hengitys lämmittää kehon todella nopeasti. Syviin vatsalihaksiin ja selän ympärille tehdään lihaslukot, jolloin pystyy saamaan kaiken voiman käyttöön", Caplan selittää myöhemmin.

Vaikka kaikki on tapahtunut matolla hyvin rauhallisesti, verkkarit ovat hiestä tummat.

Kuutena aamuna viikossa Caplan herää ennen kuutta, menee joogasalille ja käy harjoituksensa läpi vajaassa kahdessa tunnissa.

Astangajoogassa jokaisessa sarjassa on reilut parikymmentä asanaa eli voimaa ja notkeutta vaativaa lyhyttä liikesarjaa, jotka tehdään hengityksen tahdissa. Omaan harjoitukseen lisätään asanoita opettajan ohjauksessa seuraavalta tasolta, kun edellisen sarjan liikkeet sujuvat riittävän hyvin.

Caplan omaksui ensimmäisen sarjan puolessa vuodessa, kun siihen yleensä kuluu vuosia. Toisen sarjan hän oppi puolessatoista ja kolmannen reilussa kahdessa vuodessa. Nyt hänen harjoitukseensa kuuluu kolmen sarjan lisäksi puolet neljännen asanoista.

Caplanin etenemistä näin pitkälle on auttanut se, että hän on entiseltä ammatiltaan balettitanssija.

Tanssijanura katkesi vuonna 2003 perinnöllisiin ongelmiin pehmytkudoksissa ja hermoissa, joiden takia hän joutui syömään suuria määriä kipulääkkeitä. Aloitettuaan joogan Caplan saattoi jättää lääkkeet vähitellen pois.

Caplan oli käynyt joillain joogatunneilla jo työskennellessään tanssijana. Kun hän lopettamisen jälkeen kokeili lajia uudelleen, hän tiesi heti sen olevan hänelle oikea. Tanssin jälkeen jooga tuntui siltä, kuin puhuisi yhä samaa kieltä. Vain puheenaihe oli vaihtunut.

Dynaaminen, mutta silti lempeä laji sopii keholle, joka ei enää pysty juoksemaan.

"Löysin riittävän haastavan ja pitkäjänteisen liikuntamuodon. Sellaisen, jossa voi keskittyä."

Yli kaksituhatvuotisen historiansa aikana jooga on hioutunut järjestelmäksi, jossa kullakin asanalla on oma paikkansa ja tehtävänsä. Liikkeet tehdään aina järjestyksessä ja sarjat peräkkäin, koska edelliset asanat tukevat seuraavia.

"Sunnuntaina teen kakkossarjan, maanantaista torstaihin kolmosta ja nelosta, perjantaina ykkösen. Lauantai on vapaa."

Kun harjoitus on tehty, Caplan syö aamiaista. Silloin hänen mielessään vallitsee valoisa ja rauhallinen tunne.

"Voin hyvin tarkasti valita asiat, jotka haluan päivään ja itseeni."

Caplan kokee ajattelunsa selkiytyneen joogan myötä. Hän tietää tarkemmin, miltä hänestä kulloinkin tuntuu ja mikä on hänelle hyväksi.

"Ei ole päässä niin paljon meteliä."

Saavutettu selkeys auttaa häntä myös taiteilijan ammatissa. Joogan jälkeen on hyvä lähteä maalaamaan.

Caplanille joogassa on ollut tärkeää myös se, miten hän on joutunut monta kertaa voittamaan pelkonsa.

"Tulee asanoita, joita ihan oikeasti pelkää. Kun näkee siitä kuvan, ajattelee, ettei tuota voi tehdä. Ei keho voi tehdä noin."

Joskus tuleekin aika, jolloin keho ei enää taivu uusiin asanoihin. Viimeistään ikä aiheuttaa sen. Jollekin tasolle jääminen ei silti tarkoita kehityksen pysähtymistä.

"Tässä ymmärtää sen, ettei asanoiden määrä ole pointti. Edistymistä tapahtuu moneen suuntaan."

Juuri tätä hän tarkoittaa loputtomalla sipulin kuorimisella.

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi