Kännissä töissä

Tauno joi työpaikallaan melkein kolme vuotta ennen kuin paljastui. Työkaverin tiukka, mutta ystävällinen asenne auttoi miehen kuiville.

Taunon otsa oli kopsahtanut työpöydän reunaan. Läheinen työkaveri Ritva tuli Taunon työhuoneeseen ja luuli, että tällä oli sairaskohtaus.

Ritva auttoi Taunon toimiston sohvalle. Silloin hän haistoi viinan miehen hengityksessä. Tauno oli ottanut jokusen oluen jo lounasaikaan ja juonut sen jälkeen kolmasosapullon viskiä. Kello oli kolme.

"En oikein muista tilannetta. Olin sanonut, että ei tässä mitään", viisikymppinen Tauno kertoo nyt, kun tilanteesta on kolmisen vuotta.

Ritva kertoo kysyneensä Taunolta, oliko tämä juonut ja Tauno myönsi.

Tauno työskenteli ulkoasiainministeriössä esimiehenä.

Surkuhupaisaa on, että Tauno vastasi työpaikkansa päihdetyöstä. Kerran hän huomautti alaiselleen juomisesta.

"Menin työkaverin huoneeseen, jossa selvästi haisi viina. Oppikirjan mukaisesti kysyin juomisesta. Hän vastasi, että ei ole juonut ja loukkaantui. Tilanne oli hyvin vaivautunut. Alainen vakuutti kaiken olevan hyvin, enkä palannut enää asiaan." Silloin Tauno oli selvin päin.

Tauno suhtautui muiden juomiseen lempeästi, jos siihen ei liittynyt epäasiallista käytöstä.

"Vähättelin ja peittelin muiden juomista ja samalla omaani."

Taunon mielestä työpaikalla on helpompi puhua vaikka syövästä kuin viinasta. Hän on ollut kohta kolme vuotta juomatta, mutta häpeää edelleen.

"Pakkomielle juomiseen on pelottava ja seuraukset iljettäviä. Kun ihminen ei hallitse itseään, häneen ei voi luottaa", Tauno sanoo.

Hänen mielestään alkoholismista on työpaikalla yhtä vaikea puhua kuin sukupuolitaudista. Molemmat ovat itse aiheutettuja.

Ritva ei ollut huomannut Taunon juomista, vaikka oli tämän kanssa tekemisissä viikoittain. Yleensä Tauno joi neljä tai kuusi kahdeksanprosenttista olutta päivässä, välillä enemmän. Oli myös päiviä, jolloin hän ei juonut.

"Join tylsyyteen. Olin saanut opintojeni jälkeen ihan hyvän työn, oli vaimo ja kaksi lasta. Kelvollinen autokin seisoi pihalla."

Tauno mietti, että tässäkö tämä oli?

Nyt Tauno miettii juomistaan pari kertaa viikossa AA-ryhmässä. Anonyymit alkoholistit eivät saa paljastaa nimiään. Siksi Taunokaan ei esiinny tässä jutussa nimellään.

"AA on hoitoa, ei harrastus", Tauno sanoo. "Vaimo on sen ymmärtänyt. Vain kerran hän kysyi, onko ihan pakko mennä AA-kokoukseen. Oli anopin syntymäpäivät."

Joka kerta on pakko mennä. "Työpaikka tai vaimo ei hoida alkoholismia. Alkoholistin on haettava apua muualta."

Tauno oli puuhakas työnarkomaani juovuksissakin. Hän teki paljon ylitöitä, mutta korkkasi ensimmäisen vahvan oluen ennen työajan päättymistä.

"Kerran jouduin yllättäen kokoukseen. Koska olin juonut pari vahvaa olutta, yritin hengitellä sisäänpäin, ettei kukaan haistaisi."

Hän urheilikin humalassa.

"Olen juossut muutaman tunnin lenkkejä oluen voimalla. Ajattelin, että hyvinhän tässä menee."

Humalassa Tauno oli töissä levoton ja välttelevä, koska pelkäsi että joku haistaisi alkoholin. Kotona piti yrittää samaa, koska vaimo oli uhannut erota, jos juominen ei lopu.

Tauno ryyppäsi 17 vuotta. Annosmäärät lisääntyivät koko ajan.

Kun Ritvan tilaama taksi vuonna 2008 toi Taunon alkuiltapäivästä kotiin, 18-vuotias poika ihmetteli onko kaikki hyvin.

"En muista, mitä sitten tapahtui, mutta heräsin pihakeinusta iltayhdeksältä. Palelin. Olin käyttäytynyt väkivaltaisesti, mutta poikani oli saanut minut ulos. Menin vielä paukuttamaan ovea."

Vaimo soitti pihalle kännykällä. Hän kertoi soittaneensa poliisille, sillä häntä pelotti. Vaimo kysyi: lähdetkö selviämisasemalle? Tauno lähti.

Poliisiasemalta Tauno ohjattiin katkolle, josta hän soitti esimiehelleen.

"Sanoin, että olen katkolla ja voisin pitää kesälomani nyt. Pomo sanoi, että hyvä juttu, mutta eiköhän tämä ole sairausloman paikka."

Katkolta Tauno ohjattiin Kalliolan päihdeklinikkaan Myllyhoitoon. Tauno oli sairauslomalla viitisen viikkoa.

Vaimo oli yrittänyt auttaa monta vuotta, mutta vasta työtoverin puuttuminen herätti.

"Kun Ritva laittoi minut työpaikalta taksiin, hän ei tuominnut, vaikkei hyväksynytkään."

Ennen töihinpaluuta Kalliolan päihdeklinikassa järjestettiin tapaaminen, johon osallistuivat esimiehen lisäksi työterveyslääkäri ja Ritva sekä Kalliolan klinikan päihdeterapautti.

"Olin otettu, että kaikki tulivat."

Esimies oli yllättynyt Taunon alkoholismista. Hän jopa itki vähän. Ritva uskoi Taunon raitistumiseen jo silloin.

"Aluksi pelotti, miten tämä vaikuttaa meidän toveruuteemme, mutta se onkin lähentänyt meitä", Ritva sanoo.

Taunon ja Ritvan nimet on muutettu.

Työterveyslaitoksen työpaikan päihdeohjelmaopas: www.ttl.fi/alkoholijatyo

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi