Kierre katki

Katkaisuhoidon ovelta ei käännytetä ketään. Mitä katkolla tehdään ja miten sinne päädytään? Kuvat: Kimmo Räisänen

Äiti ja isä ovat ymmällään ja pääsevät pian purkamaan järkytystään päivystävälle hoitajalle. On aamu, ja vanhemmat tuovat poikaansa Espoon Leppävaaran katkaisuasemalle. He ovat löytäneet pojan repusta huumeruiskuja ja Subutexia.

Päivystys on auennut varttia yli kahdeksan. Kello yhteentoista asti katkaisuaseman päivystykseen voi kävellä kuka tahansa. Ne, jotka tarvitsevat vieroitushoitoa tai ovat muuten huonossa kunnossa, jäävät osastolle saman tien.

Puoli kymmenen aikaan päivystykseen tulee noin viisikymppinen nainen: siististi leikatut hiukset, yllä t-paita ja farkut. Kuin kuka tahansa kadulla vastaan tuleva. Hoikka nainen istuu aluejohtaja Kirsti Aallon huoneen sohvalle tulohaastatteluun. Hän puristaa käsilaukkuaan tiukasti.

"Sunnuntaiaamuna join viimeksi", nainen sanoo.

Nyt on tiistai ja takana on kohta kaksi raitista päivää, mutta nainen sanoo ajattelevansa juomista koko ajan. Hän kertoo juoneensa viiniä kymmenisen vuotta lähes päivittäin.

Nainen havahtui ongelmaan keväällä työterveyslääkärin luona. Maksa-arvot olivat vähän koholla ja luuntiheys heikentynyt.

"Työterveyslääkärini sanoi, että runsas alkoholinkäyttö voi heikentää luita."

Nainen sopii uuden tapaamisen torstaiksi ja lupaa itselleen pysyä raittiina ainakin siihen asti.

"Vaikka olo on tyhjä, olen myös huojentunut. Kynnys tulla tänne oli korkea. Nyt se on tehty", hän sanoo lähtiessään.

Kunnat säästävät kustannuksissa, mutta katkaisuun kyllä pääsee. Ketään ei käännytetä ovelta tarjoamatta edes jotakin apua.

Kahden promillen humalassa katkaisuun tullut nelikymppinen mies on ryypännyt kuukauden. Hänet ohjataan suoraan päihdelääkäri Kaarlo Simojoen luo, sillä tulohaastattelu on parempi käydä vähän selvinneenä.

Miehen kasvot ovat punakat ja kädet tärisevät. Vastaanottohuoneeseen lemahtaa voimakas alkoholin ja tupakan haju.

"Miten voit?" Simojoki kysyy ystävällisesti.

Mies kertoo puolitutun ryyppykaverin kuolleen asuntoonsa viime yönä.

"Siihen loppuivat meidän juhlat", hän sanoo hiljaa.

Mies on ollut katkolla ennenkin. Viimeksi noin vuosi sitten juhannuksen aikaan. "Olin silloin ennaltaehkäisevässä hoidossa pari viikkoa. Muuten olisi juhannus mennyt taas ryyppäämiseksi."

Espoossa katkolle voi tulla juhlapyhiksi, jos tietää, ettei muuten voi hillitä juomistaan.

Nyt Simojoki määrää miehelle lääkitystä harhoihin, unettomuuteen ja vapinaan. Hoito aloitetaan sitten, kun alkoholin määrä veressä on laskenut riittävästi.

Puolet päivystykseen tulevista ohjataan katkaisuosastolle, jossa suurin osa liikuskelee muovimuki kädessään. Mukin kylkeen on teipattu nimi. Alkoholi ja lääkkeet kuivattavat elimistöä, ja siksi kaikkien pitää juoda paljon – vettä tai mehua.

Alkoholisteja osaston 20 asukista on vain neljä. Suurin osa on sekakäyttäjiä. Alkoholistit viipyvät osastolla viikon tai kaksi, huumeidenkäyttäjät kolme viikkoa.

"En juo alkoholia ollenkaan", sanoo 19-vuotias täysmustaan pukeutunut keijukaisen näköinen nainen. Hän on opiaattiriippuvainen.

Hänen kaltaisiaan tulee katkaisuhoitoon koko ajan enemmän.

Oleskeluaulassa istuva 23-vuotias mies on siis poikkeus, kun hän kertoo juoneensa ennen tänne tuloa lähes 30 olutpulloa tai -tuoppia päivässä. "Sisko alkoi olla huolissaan ja ohjasi tänne."

Osa katkaisuhoidossa olevista haluaa vain makailla huoneissaan, mutta moni viettää mieluusti aikaa toisten kanssa. Joka päivä on ryhmätapaamisia, mutta porukka kokoontuu myös pelaamaan šakkia ja juttelemaan. Suurin osa ajasta odotellaan: ruokaa, kahviaikaa, lääkkeidenjakoa tai ryhmätapaamista. Osa ravaa tupakkapaikalla. Joku selaa sarjakuvalehtiä.

Ryhmä miehiä lähtee hoitajan seurassa käymään kioskilla ja kävelyllä.

Moni ostaa tupakkaa mutta myös suklaata ja lehtiä ajankuluksi. Kaksi miehistä jättää Keno-rivin. Kaikki tuntuvat miettivän, mihin suuntaan elämässä pitäisi nyt lähteä.

Hoitaja valvoo, ettei osastolle tuoda huumeita tai lääkkeitä, sillä sitäkin tapahtuu. Niin on monen hoitojakso mennyt pilalle.

Kolmikymppinen sekakäyttäjä miettii, missä vaiheessa uskaltaisi soittaa vanhemmilleen.

"Soitan vasta sitten, kun olen varma, että tästä tulee jotain", hän tuumii.

Noin puolet osastolla olevista ohjataan katkaisujakson jälkeen jatkohoitoon. Osa päihdehoitoklinikoille ja loput avohoitoon yksilö- tai ryhmäterapiaan. Jotain pitäisi päihteiden tilalle löytyä.

Osa pärjää itse. Seuraavana aamuna lähtevä 64-vuotias mies aikoo olla sellainen.

"Jäin viime kesänä eläkkeelle ja retkahdin kahdeksan vuoden raittiuden jälkeen", mies kertoo.

Silloin hän uskoi pystyvänsä kohtuuteen, kun joi aluksi vain pari lasia viiniä silloin tällöin. Sitten hän sai lahjaksi kahden litran votkapullon. Lopulta hän joi itsensä sammuksiin joka ilta.

Katkaisuklinikan loppukeskustelussa hän vakuuttaa nyt pystyvänsä täysraittiuteen ilman AA-kerhoja tai muuta apua. Sairaanhoitaja Linda Oksan ei auta kuin toivottaa hyvää jatkoa.

"Voit tulla päivystykseen juttelemaan, jos tulee tiukka paikka", Oksa sanoo.

"Viimeksi onnistuin vuonna 2002", mies sanoo.

Hän aikoo täyttää aikaansa korjaamalla aluksi auton ja rakentamalla mökille uuden terassin.

"Pulloja ei osteta mukaan."

Espoon Leppävaarassa katkaisuun pääsee arkisin ilman ajanvarausta.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi