Kohti onnea joogin ohjeilla

Voisiko onnellisuus löytyä intialaisista elämänohjeista? Toimittaja kokeili viiden päivän ajan.

Voiko oikeanlaisilla venytyksillä tulla onnelliseksi?

Voi, jos uskoo muun muassa elokuvaohjaajana tunnetun Taavi Kassilan kirjan Onnellisuuden jooga kantta.

Sisäsivuilta ei kuitenkaan löydy kuin yksi varsinainen joogaohje. Kaikki muu on joogafilosofiaa: intialaisia elämänohjeita, joita noudattamalla pitäisi voida saavuttaa pysyvä onnellisuuden tila. Kassilaan ohjeet näyttävät tepsineen, sillä hän päätti viime marraskuussa omistautua lopullisesti onnen tavoittelulle ja muutti Intiaan.

Jos homma toimii niin hyvin, tätä on syytä kokeilla. Kukapa ei haluaisi tulla pysyvästi onnelliseksi.

Otan kirjan käteen ja aloitan onnellisuusharjoitukset.

Tehtäviä on kirjassa yli 160. Olen varannut kokeiluun aikaa viisi päivää, enkä mitenkään ehdi suorittaa kaikkia tehtäviä. Poimin siis jokaisesta osiosta jotakin. Sen pitäisi riittää alkuun onnen tiellä.

Joogafilosofian ydin on, että onnellisuus ei löydy maallisista asioista. Monet tehtävät kehottavat esimerkiksi paastoamaan ja luopumaan ylimääräisestä materiasta.

Lopullisena tavoitteena on valaistuminen ja egon sulaminen pois. Se voi olla vuosikymmeniä kestävä prosessi, joten keskityn käytännönläheisempiin tehtäviin.

Aivan ensimmäiseksi luovun lihansyönnistä.

"Joogien mukaan osa teuraseläimen aggressiivisesta pelon energiasta jää lihaan ja siirtyy nauttimamme liharuuan välityksellä meihin", kirjoittaa Kassila.

Sitä en halua. Kun retkahdan kahden päivän jälkeen syömään lautasellisen lihapullia, oloni onkin tukala kuin teuraseläimellä. Sen jälkeen dieetti pitää.

Pidän myös päivän kahvipaaston. Huomaan, että arkisetkin asiat ilahduttavat, kun niistä pitää taukoa.

Seuraavan aamun kahvikupillinen tekee minut hyvin onnelliseksi.

Kokeilen kirjan ainoaa joogavenytysohjetta. Käyn lattialle selälleni, tuen kehoa ristiselän kohdalta ja nostan jalat kohti kattoa, kunnes olen olkapääseisonnassa.

Päähän virtaava veri varmasti virkistää aivojani ja edistää onnellisuutta, mutta enemmän jännitän sitä, ruksahtaako selkäni akrobaattisessa liikkeessä.

Parissa tehtävässä kehotetaan vahvistamaan käsiä ja jalkoja vaikkapa kuntosalilla, jotta ne auttaisivat tekemään onnellisuuteen johtavia asioita. Niinpä käyn punttiksellakin.

Käytännön tehtävät ovat helppoja niihin verrattuna, joissa minun pitää muuttaa omia ajattelumallejani.

Tyytymättömyyden hetkellä tulisi aina ajatella niitä asioita, jotka minulla jo on elämässäni.

Liikennesääntöjä täytyisi noudattaa ja ottaa ruuhkat henkisenä harjoituksena.

Jään monta kertaa kiinni näiden sääntöjen rikkomisesta.

Kaiken lisäksi Kassila käskee minun kasvattaa suvaitsevaisuuttani vierailemalla itselleni vieraan uskonnon jumalanpalveluksessa.

Käyn Hare Krishna -keskuksen sunnuntaijuhlassa, vaikka kierrän yleensä oranssikaapuiset kaurapallojen myyjät kaukaa.

Kesken seremonian huomaan, että yleisö on jakautunut kahtia: toisella puolella salia on pelkkiä miehiä, toisella naisia. Ja minä seison keskellä naisia. Hiivin nolona miesten joukkoon.

Tunnen muutenkin olevani aivan väärässä paikassa. Ahdistaa.

Puolessa välissä juhlaa livahdan ulos ovesta.

Tämä kokemus ei tehnyt onnelliseksi, ellei sitten lasketa sitä onnea, jonka koen päästessäni ulos tukalasta tilanteesta.

Joogafilosofian mukaan onnellisuuden kannalta on hyvin tärkeää tiedostaa elävänsä tässä hetkessä.

Tätä tavoitetta hankaloittavat päässä sinkoilevat ajatukset. Ne taas saa kuriin meditoimalla.

Helsingin Buddhalaisessa keskuksessa on ohjattua meditaatiota joka maanantai.

Lähes tunnin kestävällä oppitunnilla keskitytään vain hengittämään ulos ja sisään.

Ensin hengityskertoja lasketaan, sitten kiinnitetään huomiota siihen, miltä hengitys tuntuu. Istun pimeässä salissa laskemassa hengityskertojani. Se on yllättävän toimivaa.

Tunnin jälkeen oloni on rauhoittunut, ja hyvä olotila jatkuu pitkään.

Olen kenties saanut jonkinlaista käytännön osviittaa joogafilosofian tarjoamasta onnesta.

Viiden päivän kokeilu lähestyy loppuaan. Tajuan, että kun kuorii joogamystiikan pois, harjoituksissa onkin ollut kyse aivan perusasioista.

Olen rauhoittunut meditaatiotunnilla, syönyt terveellisesti, liikkunut ja harjoittanut kohtuutta erilaisilla paastoilla.

Samanlaisia suosituksiahan voisi antaa vaikkapa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Vielä pitäisi harjoittaa hyväntekeväisyyttä, kokeilla mudra-käsiasentoja ja testata luontomeditaatiota. Ainakin.

Alan jo stressaantua tekemättömistä harjoituksista. Onnellisuuden tavoittelu uhkaa yhtäkkiä tehdä minut onnettomaksi.

Huomaan tehneeni perustavanlaatuisen virheen: onnellisuutta ei kannata tavoitella, jos sille ei osaa antaa aikaa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi