31.10.2011 3:00
Juha Toivonen on akrobatiaharrastuksen ansiosta notkeampi kuin koskaan.
Juha Toivonen, 52, Helsinki
"Katselin lapsena televisiosta joulusirkusta. Sieltä kai kiinnostus akrobatiaan lähti. Varsinaisesti kipinä syttyi perheleirillä, kun kokeilin trampoliinia.
Kuljetin tytärtäni sirkuskouluun vuoden ja päätin sitten, että minäkin kokeilen. Viisikymppisenä pitää tehdä asioita nyt eikä kymmenen vuoden kuluttua.
Harjoittelemme akrobatiassa kehon hallintaa: kuperkeikkoja, erilaisia pyörähdyksiä ja kärrynpyöriä sekä hyppyjä ja käsilläseisontaa. Olemme käyttäneet trampoliinia, kokeilleet trapetsia, liinaa ja vippilautaa.
Harrastus on antanut notkeutta. Saan kämmenet maahan ja pään polviin. Spagaatti ei vielä onnistu. En ole koskaan ollut niin notkea kuin nyt. Myös tasapaino on kehittynyt. Pystyn seisomaan yhdellä jalalla ja laittamaan helposti sukan toiseen jalkaan. Jos liukastun talvella, uskon että selviän vähemmällä kuin ilman harjoittelua.
Vanhemmiten pelkää enemmän. Vaikka tietää, että selän takana on pehmeä alusta, sokkona sinne hyppääminen pelottaa. Pelon voittaminen onkin isoin juttu.
Kun alkaa harrastaa vanhana, on tärkeää, ettei vertaa itseä muihin. Siinä häviää aina. Ei viisikymppinen pärjää 15–25-vuotiaalle. Kannattaa seurata vain, kehitynkö itse vai en.
Akrobatia on monipuolinen laji. Se antaa keholle sopivaa tekemistä. Tosiasia on, että jos haluat käyttää jalkoja huomenna, niitä pitää käyttää tänään."
Nyt sen teen 31.10.2011
Enää puuttuu gradu 31.10.2011
Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi