Kun korvissa soi

Espoolainen Arto, 26, istuu kauppakeskus Ison Omenan kahvilassa. Meteli on kova: astiat kalisevat, lapset kiljuvat, kaiuttimet mölisevät mainoksia. Keskustellessa on puhuttava tavallista kovempaa, jotta kuulee, mitä toinen sanoo.

Äänimaisema ei kuulosta kovin miellyttävältä, mutta Artolle hälyisyys sopii. Meteli nimittäin peittää alleen Arton korvassa voimakkaana kuuluvan tinnitusäänen.

Artolla tinnitusääni vaihtelee: se voi olla vikinää, kilinää tai huminaa. Pahimmillaan korvassa kuuluu sirkkelimäinen ääni.

"Nytkin kuulen sen, jos keskityn", hän sanoo.

Tinnitus alkoi vaivata Artoa pari vuotta sitten, erään yökerho Onnelassa vietetyn illan jälkeen. Hän sai baarin musiikinjytkeestä korvaansa meluvamman.

"Vasta pari päivää myöhemmin havahduin, että korvissa soi yhä. Se tuntui oudolta."

Artolle kävi niin kuin tinnituksesta kärsiville usein käy: korvissa kuulunut vieras ääni alkoi häiritä ja ärsyttää. Mitä enemmän kuunteli, sitä voimakkaammalta ja ahdistavammalta ääni tuntui.

"Tuli stressireaktio, sitten unihäiriöitä ja turhautumista. Pari viikkoa meni niin, ettei töissä pystynyt hirveästi keskittymään", Arto sanoo.

Arton onneksi hankalaankin tinnitukseen on nykyään tarjolla apua.

Tinnitus on yleinen vaiva. Hoitoon erikoistunut korvalääkäri ja emeritusprofessori Jukka Ylikoski arvioi, että Suomessa on jopa yli puoli miljoonaa ihmistä, joilla ilmenee pitkäaikaista tai jatkuvaa korvien soimista.

"Kuitenkin vain noin viidesosalla heistä se on häiritsevää."

Syitä tinnitukseen on monia, ja oireetkin vaihtelevat. Joillakin vaiva menee ohi nopeasti, toisilla – kuten Artolla – se on jatkunut jo pitkään.

"Pahimmillaan depressiivinen reaktio on niin voimakas, että se aiheuttaa itsetuhoajatuksia. Jo viikossa tilanne voi olla katastrofaalinen", Jukka Ylikoski sanoo.

Vanhoista papyruksista tiedetään, että tinnitus kiusasi ihmisiä jo tuhansia vuosia sitten. Hoitoon on kokeiltu yrttejä, oopiumia, sisäkorvan leikkausta tai lääkehoitoa – huonolla menestyksellä.

Vasta 1990-luvulta alkaen hoidossa koitti uusi vaihe. Se ei keskity fysiologisen vaivan poistamiseen, vaan potilaan tukemiseen. Niin sanottu TRT- eli poisoppimishoito tuo tutkimusten mukaan helpotusta jopa 80 prosentille potilaista.

TRT-hoito tähtää siihen, että kiusallisen vaivan kanssa oppii vähitellen elämään.

"Aivan aluksi tärkeintä on tiedon lisääminen. Tinnitus ei ole vaarallista, eikä se yleensä ole merkki vakavasta sairaudesta", Ylikoski sanoo.

Vaikka tinnitus saattaa aluksi jättää kaikki muut ajatukset varjoonsa, tinnituksesta voi vähitellen "oppia pois". Aluksi helvetilliseltä tuntunut ääni unohtuu, eikä siihen kiinnitä huomiota.

Suomalaiset lääkärit eivät kuitenkaan tunne tinnitusta kovin hyvin. Potilas saattaa vastaanotolle tullessaan tietää vaivasta enemmän kuin lääkäri.

Näin kävi myös Artolle.

"Ensimmäinen lääkäri ei tuntunut asiasta kauheasti tietävän. Sanoi, että katsellaan", Arto muistaa.

Jukka Ylikosken mukaan vastaavat tapaukset ovat yleisiä.

"Ja kun lääkäri sanoo, että mitään ei ole tehtävissä, tinnituksen ahdistavuus vain pahenee."

Tärkeää olisi, että lääkärin viesti tinnituspotilaalle olisi juuri päinvastainen: apua on tarjolla, tämänkin kanssa kyllä pärjää.

Nykyisessä hoidossa myös äänimaailman rikastaminen on tärkeää. Monet tinnituksesta kärsivät panevat nukkumaan mennessä taustalle vaikkapa rauhoittavia ääniä.

Monet meluvammasta kärsivät saavat apua niin sanotusta ylipainehappihoidosta, joka korjaa stressaantunutta kudosta korvassa.

Arto pärjää vaivansa kanssa nykyään hyvin. Tinnitusääni kuuluu kyllä edelleen, mutta normaalissa arjessaan Arto ei kiinnitä siihen juuri huomiota. Hän sai apua happihoidosta, poisoppimisterapiasta ja vaivan ollessa pahimmillaan myös mielialaa kohottavista lääkkeistä.

Hän välttelee meluisia paikkoja ja käyttää baarissa korvatulppia, "ettei tinnitus saisi uutta voimaa".

Arto pitää myös huolen siitä, että nukkumaan mennessä ei ole liian hiljaista. Kello naksuttaa seinällä tai jääkaappi surraa.

"Sitä paremmaksi tämä minusta tuntuu menevän, mitä enemmän aikaa kuluu."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi