"Kysyin terkkarilta, onko minussa jokin vika"

Jenni Rotonen, 26, 165 cm, 52 kg, painoindeksi 19

"Miksei kukaan tutki, minkä takia jotkut eivät liho? Ei siksi, että se olisi maailman tärkein asia, vaan siksi, että laihuutta ja lihavuutta pidetään ihmisen omana vikana.

Kasvoin jo yläasteen alussa nykyiseen mittaani, mutta painoin vain 40 kiloa. Koko kouluajan varsinkin tytöt tekivät laihuudestani numeron. Joidenkin mielestä näytin hyvältä, mutta sain myös jatkuvasti kuulla, että 'ai hirveetä kuinka laiha sä olet', 'onko sulla anoreksia'. Tuntui, että syytettiin, että en syö, vaikka syön valtavia annoksia.

Itse en ole pitänyt kroppaani omituisena, sillä olen samanlainen kuin äitini. Anoreksiasyytöksien vuoksi kävin kuitenkin kysymässä terkkarilta, onko minussa jokin vika. Onneksi hän näki, että olin normaali murrosikäinen. Kaikki eivät olleet yhtä fiksuja.

Nöyryyttävin kokemukseni on lukion terveystiedon tunnilta, jolla piti laskea oma painoindeksi. Koska olin luokan hoikin, naisopettaja otti minut käsittelyyn, että kerropa Jenni, minkä tuloksen sait. Hän leimasi minut koko luokan silmissä niin vakavasti alipainoiseksi, että minun olisi pitänyt maata letkuissa. Se antoi taas vettä tyttöjen myllyyn: Jennillähän tosiaan on syömishäiriö!

Tässä piilee koko kieroutuneen painoajattelun ydin: kaikki tietävät, että lihavuuden arvostelu on epäkorrektia, mutta hoikkuudesta on tullut tytöille niin tavoiteltua, että laihan mittoja saa arvostella miten haluaa. Se on julmaa.

Nyt aikuisena paino on vakiintunut 51–52 kiloon. Talvella tykkään käpertyä sohvalle sipsipussin kanssa, mutta kun lopetan mässäilyn, palaudun itsestään mittoihini. Kolmekin kiloa voi hävitä parissa päivässä, jos suren tai olen sairas.

Kerran kun halusin liittää kuvia itsestäni pitämääni muotiblogiin ja tiesin laihtuneeni, tunsin tarvetta selittää, että olen ollut kuumeessa. Pelkään siis vieläkin painopoliiseja.

Liikkumisesta en ole koskaan nauttinut, mutta pari vuotta sitten päätin, että rapakunnolle täytyy tehdä jotain. Aloin juosta ja käydä salilla. Tuntui hyvältä, että vartalo muuttui jäntevämmäksi ja narukäsissä olikin yhtäkkiä hauikset.

Mutta sitten alkoi tulla syytöksiä, että mitä varten laihdutat, vaikka olet jo noin laiha. Näytin kuulemma huonoa esimerkkiä. Ikään kuin nuorelle naiselle laihtuminen olisi ainoa syy liikkua."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi