lauantai 26.5.2012 | Minna, Vilma  Onnittele e-kortilla

Leija vie hiihtäjän

20.2.2012 3:00

pekka elomaa

Aloittelijalla on täysi työ hallita viimassa tempovaa leijaa.

Aloittelijalla on täysi työ hallita viimassa tempovaa leijaa.

Kirkkaansininen leija nousee pilvettömälle taivaalle, kääntyy kyljelleen ja syöksyy töksähtäen maahan. Höh!

Opettaja Timo Nyman lohduttaa ja sanoo, etten saa leijaa rikki, vaikka kuinka yrittäisin.

On leijahiihdon ensimmäinen oppitunti Otaniemessä Laajalahden jäällä. Leijahiihdossa hiihtäjä liikkuu jäällä tai lumella leijan vetämänä.

Harjoituskertoja on kaksi, ja tällä kertaa opettelemme vasta leijan lennätystä. Seuraavalla kerralla on tarkoitus tehdä sama laskettelusukset jalassa ja liidellä pitkin jään pintaa.

Pakkasta on viitisentoista astetta ja viima on viheliäinen. Silti jäälle alkaa ilmestyä leijaharrastaja toisensa jälkeen. Suurin osa heistä taituroi laudan kanssa. Kokemattoman laskijan on helpompi aloittaa harrastus suksilla.

Opetus on tehokasta, sillä Waiting for viima -yrityksen kursseilla oppilaita on korkeintaan kaksi opettajaa kohti.

"Kun tähän lajiin jää kiinni, elämä alkaa kulkea sen mukaan, miten tuulee", sanoo Nyman.

Aloittelijalle riittää, jos tuulee kolme metriä sekunnissa. Jos tuulta on viisi metriä sekunnissa, kokeneempi pääsee jo hyvään vauhtiin.

Toisella harjoituskerralla tuuli suorastaan suhisee korvissa ja lunta vihmoo naamalle. Värikkäät leijat menettävät lumisateessa hehkunsa.

Tuuli tempoo puuskissa. Sukset ovat vielä sivussa. Jalassani olevat laskettelumonot tekevät perässä pysymisestä hankalaa, kun otan tuntumaa leijaan viikon tauon jälkeen.

Kerran tuuli pääsee yllättämään: Leija kiskaisee minut ilmaan ja mätkähdän rähmälleni maahan. Raahaudun leijan mukana joitakin metrejä ja teen vielä toisen, lyhyemmän ilmalennon.

Kuvaajan mukaan loikkasin neljä metriä. Onneksi on kypärä.

Seuraavaksi on aika laittaa sukset jalkaan. Kertaamme opettaja Nymanin kanssa leijan hätälaukaisun, joka tuo tarvittaessa leijan alas. Kun päästän irti jarrukahvasta, leija nousee nykäisten ilmaan ja kiskaisee minut pehmeästi vauhtiin.

Yllättäen leijaa on helpompi hallita suksien kanssa kuin ilman niitä, koska pystyn myötäilemään leijan liikkeitä. Vauhtia en osaa vielä säädellä sujuvasti, mutta missään vaiheessa se ei tunnu liian kovalta. Tämähän sujuu! Huippua!

Ohjaaminen on kuitenkin hankalaa. Nyman alkaa huudella perääni, kun alan lähestyä jäällä törröttäviä verkonmerkkejä. Hän tulee lopulta pelastamaan, kun en osaa ohjata itseäni takaisin.

Toinen kurssilainen pyllähtelee lähistöllä laudan kanssa. Lautailijat saavat aluksi tottua rypemiseen.

"Kaikki eivät tietty pyllähtele. [Lumilautailija] Aleksi Litovaara ei pyllähdellyt, kun hän kävi tämän kurssin", sanoo Nyman.

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi

RSS
Osoite Töölönlahdenkatu 2
PL 18, 00089 SANOMA
Puhelin +358 9 1221
© Helsingin Sanomat, a Sanoma company - aineiston luvaton käyttö toisen palvelun osana kielletty

Etkö löytänyt etsimääsi?

Kokeile hakua.