Liikunta on hyvätuloisten harrastus

Nina Kahma on tutkinut tulotason vaikutuksia suomalaisten urheiluharrastuksiin. Luokkayhteiskunnasta puhumisessa ei ole hänen mielestään mitään poliittista.

Hyvätuloiset suomalaiset huolehtivat kunnostaan paremmin kuin pienituloiset.

Niin sanoo Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella väitöskirjaansa viimeistelevä Nina Kahma.

Eikä se ole pelkkä väite. Se on hänen selvittämänsä tilastollinen fakta.

"Korkeasti koulutetuissa on liikuntamyönteisyyttä enemmän kuin muissa. Jotkut tutkimukseen haastatelluista työväenluokkaisista vastaajista sanoivat, että heidän työnsä on niin raskasta, ettei tulisi mieleenkään lähteä vapaa-ajalla jonnekin huhkimaan", Kahma selittää.

"Tai sitten heitä ei vain kiinnosta. Ehkä kotikasvatuksessa ei ole painotettu liikunnan merkitystä", hän jatkaa.

Esimerkiksi juoksusta on tullut Kahman mukaan etenkin korkeasti koulutettujen nuorten miesten harrastus.

"Juoksu on muuttunut trendilajiksi, eli se on tietyssä mielessä nykyajan golf. Se saa paljon huomiota mediassa. Myös juoksutapahtumat muuttuvat vuosi vuodelta suuremmiksi."

Kuinka pienituloiset sitten huolehtivat kunnostaan?

He harrastavat hyötyliikuntaa. He pääasiallisesti pyöräilevät ja kävelevät.

Kahman mukaan mitään urheilulajia ei voi kuitenkaan pitää leimallisesti pienituloisten harrastuksena.

"Se on jännittävää kansainvälisesti ajatellen, koska vaikkapa Briteissä futis on suosittua nimenomaan työväenluokassa, mutta täällä Suomessa ei ole mitään sellaista", hän sanoo painottaen tärkeänä pitämiään sanoja.

Niin, Kahmalla on tapana puhua huolellisesti artikuloiden. Välillä hän vaikenee sekunneiksi ja kysyy, muotoiliko sanottavansa riittävän yksinkertaisesti.

Kahma käy läpi ammatin, koulutuksen ja tulotason vaikutuksia suomalaisten liikuntaharrastuksiin väitöskirjaansa kuuluvassa artikkelissa, joka julkaistaan tänä keväänä International Review for the Sociology of Sport -lehdessä.

Se on Kahmalle merkittävä saavutus. Kansainvälisiin tiedejulkaisuihin päätyvät artikkelit ovat tutkijoille tärkeitä näkyvyyden saamiseksi.

"Mutta minä en halua profiloitua urheilusosiologiksi. Minä olen kulttuurintutkija, joka on keskittynyt luokkaeroihin."

Kahman artikkeli ja hänen väitöskirjansa kuuluvat vuonna 2005 Helsingin yliopistolla alkaneeseen Suomen akatemian rahoittamaan projektiin.

"Jokainen mukana oleva tutkija on pyöritellyt kerättyä aineistoa omista intresseistään."

Kahman väitöskirja käsittelee luokkaeroja suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta tuloksista hän ei halua puhua, koska tutkimus ei ole vielä valmis.

Urheiluharrastukset ovat vain yksi esimerkki tulotason ja koulutustaustan seurauksista.

30-vuotias Kahma on opiskellut Helsingin yliopistossa sosiaalipolitiikkaa. Hän tutkii luokkayhteiskuntaa siitä yksinkertaisesta syystä, että se kiinnostaa.

"Esimerkiksi keskiluokka-käsitteessä on niin vähän tarttumapintaa, että se on minusta mielenkiintoista. Eikä sitä paitsi kukaan ole ollut valmis määrittelemään, mistä puhutaan, kun puhutaan keskiluokasta."

Kahma korostaa käsittelevänsä tutkimuskysymyksiään tilastotieteen näkökulmasta.

Hän ei näe niissä mitään poliittista, vaikka puhuukin luokkayhteiskunnasta, tuloeroista sekä koulutustaustoista.

"Ei tässä ole vasemmistolaista latausta", hän sanoo.

"Stereotypia luokkayhteiskunnan tutkijasta on 1960-luvulla poliittisesti herännyt vanhempi mies. Ei minussa eikä tutkimuksissani ole mitään poliittista, vaikka itse aiheen poliittisuudelle en voi mitään."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi