"Marraskuussa ihminen kaipaa hymyä ja halia"

Kirjailija ja juoksija Wilson Kirwa, 35:

"Keniassa marraskuu on sadonkorjuun aikaa, ja muistan sen lapsuudestani erityisen yhteisöllisenä kuukautena. Talkoiden jälkeen vietettiin sadonkorjuujuhlia, ihmiset lauloivat ja esiintyivät, koko kylä ja suku olivat koolla.

Kun viljat oli korjattu, maltaista valmistettiin kaljaa. Papat ja mummot joivat sitä isosta ruukusta pitkällä pillillä. Samalla he kertoivat tarinoita nuoruudestaan, ja me nuoret kuuntelimme. Lauluista ja tarinoista opimme paljon yhteiskunnastamme ja aiemmista sukupolvista.

Kun tulin Suomeen ja näin ensi kerran pimeän ja liukkaan marraskuun, luulin, että maailma loppuu. Minusta tuntui koko ajan, että pitäisi mennä nukkumaan.

Olin ystäväni kyydissä, kun alkoi sataa lunta. Kysyin, miksi taivaalta tippuu valkoista jauhetta. Minun täytyi mennä kokeilemaan, maistuuko lumi joltakin. Ei se maistunut, vaikka näyttikin sokerilta.

Marraskuun näkee suomalaisten naamasta. Ihmiset eivät ole innokkaita juttelemaan niin kuin kesällä, jolloin he muuttuvat taas iloisiksi ja rennoiksi. Neljä vuodenaikaa, neljä muutosta vuodessa, on kuitenkin hieno asia, ja koetan ottaa jokaisen muutoksen vastaan positiivisella mielellä.

Minulla on marraskuussa paljon töitä, sillä satusetä on kysytty joka puolella Suomea. Mutta marraskuun pimeys on myös hyvä aika hidastaa, muutoinkin kuin tienopeuksissa. Silloin voi jarruttaa hetkeksi, analysoida omia ajatuksiaan ja saavutuksiaan ja sitä, mikä on itselle tärkeää.

Ihmisten pitäisi myös olla enemmän yhdessä. Liian moni on yksin ja juoksee kuin heinäsirkka töihin ja harrastuksiin. Ihmiset kaipaavat yhteisöllisyyttä, hymyä ja halia."

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi