perjantai 25.4.2014 | Markku, Marko  Onnittele e-kortilla
Minä ja viina, osa 2: Sarjassa käsitellään suomalaisten juomista. Lue HS.fi:stä sarjan ensimmäinen osa, Kännissä töissä.

Miksi joit, äiti?

Jenny Kärkkäisen äiti joi raskausaikana ja aiheutti tyttärelleen kehitysvamman. Tytär on tyytyväinen elämäänsä, mutta äitiä ajatellessa hän häpeää, ehkä vihaakin.

6.6.2011 3:00

Katja Tähjä

Jenny Kärkkäisen elämä olisi erilainen, jos hänen äitinsa ei olisi ryypännyt odotusaikana. Kainalossa sekarotuinen Tex.

Jenny Kärkkäisen elämä olisi erilainen, jos hänen äitinsa ei olisi ryypännyt odotusaikana. Kainalossa sekarotuinen Tex.

Jenny Kärkkäinen , 21, ei tiedä äidistään kuin nimen. Äiti on nähnyt tyttärensä synnytyslaitoksella ja sen jälkeen yhden kerran, kun Jenny oli kolmivuotias.

"Äiti ei kestänyt katsoa tekojensa seurauksia", Jenny sanoo.

"Häpeän. Ehkä vihaankin. En tiedä oikein."

Jennyn sijaisäiti Eine Isotalo kertoo, että Jenny syntyi 43-senttisenä ja kaksikiloisena vauvana. Hänestä näki, ettei kaikki ole hyvin. Diagnoosi tehtiin heti, sillä äiti ja isä olivat molemmat paikalla ja äiti myönsi juoneensa rankasti odotusaikana. Jennyllä todettiin FAS, joka tarkoittaa äidin raskaudenaikaisen alkoholinkäytön aiheuttamaa vauriota. Hänet otettiin lastenkotiin saman tien.

"Ehkäpä äiti ei ihan tahallaan tehnyt sitä minulle", Jenny pohtii. "Toisaalta hän kieltäytyi hoidosta. Olisin halunnut tuntea hänet paremmin ja kysyä, miksi hän joi raskausaikana."

Jennyn silmäluomet leikattiin, kun hän oli kymmenen. Reiden takaosasta siirrettiin lihasta luomiin, jotka eivät tahtoneet pysyä ylhäällä. Eine ja Heikki Isotalo kysyivät biologisen äidin suostumusta.

Jennyn äiti tuli tapaamaan Eineä sosiaalitoimistoon allekirjoittaakseen suostumuksen.

Äiti olisi halunnut nähdä Jennyn leikkauksen jälkeen niin, että tytön silmät ovat vielä siteissä. Silmiin hän ei olisi koskaan tohtinut tytärtään katsoa.

Sijaisvanhemmat eivät järjestelyyn suostuneet, mutta antoivat Jennyn kuvia biologiselle äidille."

Äiti kiitti ja harmitteli, että Jennyllä on "tämmöisiä juttuja", ja totesi olevansa tyytyväinen kun tytöllä on nyt hyvät vanhemmat.

"Kyllä hän tunsi syyllisyyttä", Eine Isotalo arvelee.

"Kehittymättömien silmäluomieni lisäksi leukani on jäänyt liian pieneksi. Minulla on nivelvaurioita muun muassa sormissa, huono ryhti ja liian löysät lihakset. Toinen munuainen on jäänyt kehittymättä", Jenny kertoo.

Hän on myös jäänyt lyhyeksi, 148-senttiseksi. Jenny tarvitsee lukiessaan kirjaimet suurentavaa lukulaitetta ja bussipysäkillä seistessään kiikaria, sillä näköhermo ei ole kunnolla kehittynyt. Myös saattaja on tarpeen, sillä Jenny eksyy helposti. Hänen avaruudellinen hahmotuskykynsä on heikko.

"Eksyessä menen helposti paniikkiin, ennen kuin joku rauhoittaa minua", Jenny sanoo.

Kerran hän oli menossa tuttua reittiä bussilla Martinlaaksoon 35-vuotiaan siskonsa luokse, mutta jäi väärällä pysäkillä pois. "En pystynyt puhelimessa kertomaan, missä olen, koska olin niin hermostunut." Vasta sijaisäidin ääni puhelimessa sai Jennyn rauhoittumaan ja hän pystyi kertomaan, mitä viereisen rakennuksen seinässä luki.

"Bussi- ja taksikuskit ovat monesti auttaneet minua. Kerran pääsin bussiin jopa ilman lippua", Jenny sanoo.

Jenny haluaa puhua vammastaan, jotta muut välttäisivät hänen kohtalonsa.

"Joskus joku on kysynyt, miksi käteni ovat tämmöiset. Kerran on luultu, että minulla on Downin syndrooma. Silloin olen vastannut, että olen tämmöinen koska äitini joi odotusaikana. "

Jennyn on vaikea käsitellä kahta asiaa yhtä aikaa.

"Joskus hätäännyn, että mitä minun pitää oikein tehdä, kun äiti sanoo, että tyhjennä tiskikone ja vie koira ulos."

Ainoa asia, jossa kahden asian tekeminen onnistuu on ratsastaminen. "Valmentaja saattaa sanoa, että ratsasta käynnissä ja nosta laukkaan – se onnistuu, koska olen niin motivoitunut."

Jenny on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, sillä hän on saanut sijaiskodissaan suuren ja kannustavan perheen. Ratsastus on hänelle erittäin rakas harrastus.

Jenny on näkövammaisratsastuksen Suomen mestari, ja tähtäimessä ovat kansainväliset kilpailut.

Lisäksi Jenny opiskelee kehitysvammaisten ammatti-instituutissa toimitilahuoltajaksi, joka on hienompi nimitys kotitöitä tekevälle siivoojalle ja lastenhoitajalle.

"Haaveilin hevostenhoitajan tai artesaanin työstä, mutta astmani takia kumpikaan työ ei sovi minulle."

Elokuussa Jenny aloittaa ensimmäisen työnsä: "Menen tekemään kotitaloustöitä perheeseen. Teen ruokaa ja hoidan kaksi ja puoli- ja puolivuotiaita lapsia viisi tuntia kolmena päivänä viikossa."

Vuoden verran Jenny on seurustellut pojan kanssa, jolla on myös FAS.

"Suhteen aloittaminen oli minulle vaikeaa, sillä yksi poika kiusasi minua koulussa muun muassa tarttumalla rintoihini. Oli todella vaikeata päästää ketään lähelle ja esimerkiksi pussata."

Nyt Jenny kuitenkin haaveilee muutosta yhteen poikaystävän kanssa.

"Äidin roolissa en kuitenkaan itseäni näe, siihen minulla ei riitä pinna."

Alkoholinkäyttöön Jenny suhtautuu välinpitämättömästi.

"En aio koskaan juoda mitään simaa vahvempaa."

Jennyn biologinen äiti kuoli kolme vuotta sitten, mutta tytär ei halunnut mennä hautajaisiin.

"Miksi olisin mennyt?"

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi

RSS
Osoite Töölönlahdenkatu 2
PL 18, 00089 SANOMA
Puhelin +358 9 1221
© Helsingin Sanomat, a Sanoma company - aineiston luvaton käyttö toisen palvelun osana kielletty

Etkö löytänyt etsimääsi?

Kokeile hakua.

--%>