Mitä näet tässä kuvassa?

Arvoituksellisia musteläiskiä käytetään yhä työ- ja opiskelupaikkojen hakutesteissä

"Vieläkin nolottaa", oululainen psykologi Päivi Janhunen muistelee 70-luvun alun koulutustapahtumaa. Janhunen oli pienen opiskelijaryhmän mukana Jyväskylässä perehtymässä Rorschachin musteläiskätestiin psykoanalyytikko Risto Friedin johdolla.

"Meidän piti tulevina psykologeina oppia testistä kaikki mahdollinen, mutta olin ujo ja estynyt ja yritin olla näkemättä sellaista, mitä musteläiskissä ilmiselvästi näkyi", Janhunen kertoo.

Fried ei tyytynyt Janhusen näkemiin söpöihin peikkoihin ja perhosiin.

"Etkö näe penistä?" hän tiukkasi ja heristi testikuvaa Janhusen silmien edessä. "Etkö tosiaan näe penistä?"

"Eei...", tuleva psykologi änkytti naama punaisena. "Mitä? Missä?"

Sveitsiläisen psykiatrin Hermann Rorschachin 1921 julkaisema musteläiskätesti on alan todellinen klassikko ja maailmalla ehkä yleisimmin käytetty psykologinen testausmenetelmä persoonallisuuden ja ajattelun tutkinnassa.

Miljoonat ihmiset ovat tuijottaneet outoja mustetahroja ja kertoneet tutkijoille, mitä kuvista tulee mieleen.

Suomessa Rorschachia käytetään laajalti potilastyössä, henkilövalinnoissa ja soveltuvuuskokeissa. Testejä tehdään tuhansittain joka vuosi. Esimerkiksi hoitoalalle pyrkivät joutuvat käymään sen läpi.

Testi on vapaaehtoinen, mutta siitä on vaikea kieltäytyä, koska se voisi merkitä sitä, ettei hakija saa himoitsemaansa työ- tai opiskelupaikkaa. Kukaan ei tosin tiedä, minkälaiset tulkinnat ovat hakijalle huonoja tai erinomaisia.

Testiä verhoaa salaperäisyys, joka entisestään lisää testin myyttisyyttä ja outoa lumoa. Mustetahrojen kuvia ei saa julkaista lehdissä. Testin tulosta ei saa paljastaa edes tutkittavalle itselleen. Psykiatrian klinikoissa testikuvia ja potilasraportteja säilytetään lukkojen takana.

Kaikki salattu herättää uteliaisuutta ja tarvetta väheksyä sen arvoa. Suomessa Rorschachin "asiantuntijana" on esiintynyt muun muassa Uuno Turhapuro, joka on lausunut hillittömiä kuvauksia mustetahrojen seksuaalisista symboleista.

Mikä Rorschachin testissä on niin erikoista ja arvokasta, että sitä pitää vartioida kuin kruununjalokiveä? Eikö yhtä hyvin voitaisi katsella abstraktia taidetta, vaikkapa Picasson maalauksia Ateneumin seinillä?

Hermann Rorschach oli freudilainen psykiatri ja psykoanalyytikko. Hän kehitti testikuvat pirskottamalla mustetta paperiin, joka taitettiin. Hän näytti kuvia ensimmäiseksi skitsofreniapotilaille, jotka eivät olleet aikoihin puhuneet halaistua sanaa. Yllättäen nämä puhkesivat kertomaan, mitä kuvat toivat heille mieleen.

Kuvat eivät sellaisenaan kerro yhtään mitään. Ne ovat pelkkiä mustetahroja.

"Ne alkavat elää, kun testattava sijoittaa niihin oman tunnemaailmansa sisältöä", Suomen psykologiliiton puheenjohtaja Tuomo Tikkanen kertoo.

Musteläiskiä ei Tikkasen mukaan saa julkaista, koska se voisi vähentää testin luotettavuutta. Toisaalta testissä ei voi "epäonnistua", koska kuvien synnyttämä tunnemaailma ei ole koskaan väärä.

"Kaikki vastaukset ovat oikeita", Tikkanen sanoo.

Testattavien reaktiot voivat joskus olla yllättäviä ja rajuja. Peruspalveluministeri Paula Risikko muistaa tapauksen, kun hän koulutusyksikön johtajana oli mukana testaamassa hoitoalalle pyrkivien soveltuvuutta.

Eräs nuori nainen purskahti itkuun saatuaan ensimmäisen musteläiskän eteensä.

"Hän oli joutunut nuorena insestin uhriksi eikä ollut koskaan aikaisemmin puhunut asiasta kenenkään kanssa. Hänestä tuli myöhemmin loistava työntekijä hoitoalalle", Risikko kertoo.

"Rorschach on hyvä tutkimus, kun se tehdään ammattitaidolla ja oikein", kertoo testeihin perehtynyt psykologi Pekka Koistinen Oysin psykiatrian klinikasta.

"Testin tekeminen kestää 40–50 minuuttia. Potilas voi saada tuloksista yleisluontoisen selvityksen. Joskus potilas ei halua kertoa, mitä hän kuvissa näkee, ja hänen tahtoaan kunnioitetaan. Yritän kuitenkin keskustelemalla selvittää, mitä vaikenemisen takana voisi olla."

Koistinen korostaa, että testiä ei käytetä yksin, vaan yhdessä muiden tutkimusmenetelmien ja selvitysten kanssa. Maallikko ei voi tulkita testin tulosta. Siihen tarvitaan koulutettu ammattilainen.

Tulkinnan avuksi on kehitetty useita menetelmiä, joista amerikkalaisen professori John Exnerin tietokonepohjainen tulkintajärjestelmä on yleisimmin käytössä.

Suomi on ainoa maa Euroopassa, jossa Rorschach ja muut psykologiset testit ovat psykologiliiton ja tieteellisen seuran valvonnassa.

"Valvonta on tarkkaa", Tuomo Tikkanen toteaa. Pekka Koistisen mielestä näin ei ole.

"Rorschachilla ei ole Suomessa riittävää juridista suojaa. Testiä voidaan käyttää heppoisin perustein, koska ei ole tehokasta keinoa estää käyttämästä sitä ilman koulutusta."

Läiskillä tehdään myös kovaa bisnestä. Suuret rekrytointifirmat saattavat periä yhden henkilön valintatestauksesta useita tuhansia euroja – villeimmät huhut liikkuvat jopa kymmenissä tuhansissa.

Sievoinen summa kilahtaa myös sveitsiläisen kustantajan kassaan. Kymmenen musteläiskän kuvapaketti maksaa muutamia satoja euroja, ja niitä myydään solkenaan ympäri maailmaa.

Lisää aiheesta:

Muualla verkossa:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi