31.10.2011 3:00
Kati Bergman ei olisi ikinä uskonut, että uskaltaa jonain päivänä hypätä kolmesta metristä selkä edellä veteen.
Puolentoista sekunnin uskallus
Kati Bergman, 51, Helsinki
"Olin Stadikalla uimassa toissa kesänä, kun näin aikuisia hyppäämässä laudalta. Se oli aikuisten uimahyppykurssi ja se näytti hauskalta. Päätin, että tuota minäkin kokeilen.
Jäin heti koukkuun. En ole pitkän matkan juoksija, minulle sopii impulsiivinen laji.
Uimahypyssä ei voi tehdä mitään puolittain tai hitaasti. Kun päätät yrittää, on vain uskottava siihen, mitä tekee. Suoritus kestää puolitoista sekuntia.
Uimahyppääjällä pitää olla taiteilijan sielu ja leijonan sydän. Se on kerhomme tunnuslause. Luulin, ettei sellaista pyssyä olekaan, että minut saisi selkä edellä kolmesta metristä alas. Kaikki vaistot sanovat, ettei niin pidä tehdä. Kun ensimmäisen kerran uskalsin, tuntui uskomattomalta.
Eniten hiomme ja harjoittelemme uusia hyppyjä metrin laudalta. Kolmosesta teemme veteenmenoharjoituksia ja vähitellen oikeita hyppyjä, jos kantti kestää.
Tänä talvena haluan oppia hyppäämään ainakin eteenpäin puolitoista volttia. Kun hyppy menee hyvin, sen tuntee kropassa.
Treenaan kaksi kertaa viikossa. Kun illalla on treenit, koko päivän vähän jännittää, mutta ei sinne voi olla menemättä. Tulee niin hieno fiilis.
Osallistuin kesällä Ruotsissa ensimmäiseen urheilukisaani yli 50-vuotiaiden noviisinaisten sarjassa. Voitin kultaa.
Meitä oli kaksi osanottajaa. Voitin sen ruotsalaisen."
Kohti spagaattia 31.10.2011
Enää puuttuu gradu 31.10.2011
Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi