Oikeat varusteet tekevät talvipyöräilystä mukavaa

Millainen pyörä:

Ohutrenkaisia maantiepyöriä lukuun ottamatta kaikki pyörät käyvät talvipyöräilyyn. Monet ympäri vuoden polkevat käyttävät nykyään cyclocross-pyöriä, joihin mahtuu talvella nastarengas. Jousilla varustetut maastopyörät ovat hyviä epätasaiseksi auratuilla teillä. Maastopyörien lukuisat vaihteet ovat mukavia talvellakin, mutta vaihteettomassa mummopyörässä on mahdollisimman vähän jäätyviä ja huollettavia osia.

Renkaat:

Teräväreunaisen hiekoitussepelin vuoksi pistosuojatut renkaat ovat välttämättömät. Loskassa ja irtolumessa nastarenkaat helpottavat menoa. Nastarenkaissa kannattaa panostaa laatuun, sillä halvimpien renkaiden nastat tuppaavat tulemaan renkaan sisäpuolelle ja rikkomaan sisäkumin. Liukkaalla tavallistenkin renkaiden pito paranee, kun lasket ilmanpainetta. Auraamattomalla tiellä leveä rengas pitää suunnan paremmin kuin kapea.

Perushuolto:

Kylmyys ei vahingoita fillaria, kunhan se pysyy kuivana. Loskakelillä pyörä on hyvä puhdistaa ajon jälkeen harjalla ja tuoda yöksi lämpimään sulamaan ja kuivumaan. Rattaat, ketjut, vaihtajat ja jarrut kannattaa pitää kuivina ja puhtaina. Ketjut ja vaijerit kannattaa öljytä säännöllisesti esimerkiksi aseöljyllä ja sulattavalla lukkoöljyllä. Jos kosteaksi jääneet vaihdevivut pääsevät jäätymään, niitä ei pidä runtata väkisin.

Vaatteet:

Talviseen työmatkapyöräilyyn sopivat mitkä tahansa vaatteet, joissa pysyt lämpimänä. Monet hiihtovarusteet sopivat hyvin pyöräilyynkin. Ajoviima lisää pakkasen purevuutta. Kerrospukeutuminen auttaa pitämään lämmön ja siirtämään kosteuden pois iholta. Alimmaiseksi urheilukerrasto, väliin esimerkiksi microfleeceä tai villaa ja päälle kuoritakki ja -housut. Ihanteelliset kuorivaatteet pitävät edestä tuulta ja päästävät kosteuden läpi takaa. Vauhti ei talvella kasva yhtä kovaksi kuin kesällä, joten vaatteiden napakkuuteen ja ilmanvastukseen ei tarvitse kiinnittää niin paljon huomiota. Jos peppu tuntuu paleltuvan, kannattaa ostaa lämmittävä satulansuojus ja kunnon villahousut.

Kädet:

Pikkupakkasilla pärjää hyvin hiihtohanskoilla. Kylmemmällä kannattaa kokeilla lasketteluhanskoja tai paksuja nahkaisia työrukkasia, joiden sisään mahtuu villatumput. Tekniikkaan luottaville myydään akuilla lämpiäviä kahvoja.

Pää:

Kypärän alla kannattaa käyttää korvat suojaavaa ja tuulta pitävää myssyä tai putkihuivia. Viima ei pääse päähän, kun teippaat kypärän ilmastointiaukot umpeen. Jos päätä ei muuten saa pysymään lämpimänä, osta laskettelukypärä. Kasvot kannattaa totuttaa pikkupakkaseen ja viimaan. Kovemmalla pakkasella naaman jäätymiseen auttavat esimerkiksi laskettelulasit, neopreenimaski tai kommandopipo. Jos hengitysilma huurruttaa silmälasit, voit pyyhkiä niitä huurteenestoliinoilla.

Jalat:

Kenkien kannattaa olla niin isot, että niihin mahtuu tarvittaessa ohut alussukka, villasukka ja lämpöpohjalliset. Kengän päälle voi vielä vetää esimerkiksi neopreenisen kengänsuojuksen. Jos sekään ei auta, vanha kikka on vetää kengän päälle toinen villasukka ja vasta sen päälle kengänsuojus. Hyvin kylmällä voi polkea vaelluskengillä. Kaupoista saa myös talvikäyttöön suunniteltuja pyöräilykenkiä.

Näkyvyys:

Talvella aamu- ja iltahämärissä valot ja heijastimet ovat erityisen tärkeitä. Takavaloksi käy satulatolppaan kiinnitettävä punainen led-valo. Pelkkä huomiovalo ei riitä etuvaloksi, sillä talvisella pyörätiellä on hämärässä monenlaisia yllätyksiä.

Lähteet: Okka Granberg/www.pyorahuolto.com, www.fillarifoorumi.fija Helsingin polkupyöräilijöiden puheenjohtaja Janne Nurminen.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi