"Osaamiseni on vähän epämääräistä"

"Olen ollut reilun vuoden töissä yliopistolla. Ensin työskentelin venäjän kielen ja kirjallisuuden yliopisto-opettajana.

Minut piti vakinaistaa, mutta laitokselta loppuivat rahat ja koko virka lakkautettiin. Sain vuoden loppuun asti töitä opintoasiainsuunnittelijana. Pian minun on etsittävä uutta työtä.

Pätkätöissä jää paitsi monista asioista. Minä en ole koskaan ollut esimerkiksi firman pikkujouluissa.

Ensimmäisen palkallisen lomani pidin tänä kesänä. Se tuntui omituiselta. Ihmettelin, voinko tosiaankin olla tekemättä mitään.

Suurin ongelma työllistymisessäni on, että osaamiseni on vähän epämääräistä. Tiedän, että osaan paljon asioita, olen ahkera ja opin nopeasti. Sitä on kuitenkin vaikea osoittaa työnantajalle.

Olen tehnyt vaikka mitä: ollut matkatoimistovirkailijana, myyjänä kirjakaupassa, toimitusjohtajan assistenttina ja freelance-kääntäjänä. Osaan kääntää saksaa ja venäjää ja puhun hyvin englantia.

Minua turhauttaa, kun aina sanotaan, että venäjän osaajilla riittää töitä. Lisäksi pitäisi ilmeisesti olla prosessi-insinööri tai taloushallinnon ammattilainen.

En voi alkaa opettajaksi, sillä saksan ja venäjän opettajia ei tarvita. Yrittäjäksi en halua.

Tammikuussa minun on viimeistään saatava töitä. En voi jäädä työttömäksi, sillä minulla on kaksi lasta ja asuntolaina. Ostin oman asunnon, kun erosin miehestäni vuosi sitten.

Unelmatyössäni saisin olla tekemisissä kielen kanssa. Voisin olla kääntäjänä yrityksessä tai virastossa. Kaupallinen ala tuntuu hieman vieraalta, vaikka minulla on kokemusta siitäkin.

Aloitin tänä syksynä avoimessa yliopistossa sosiaalityön ja -psykologian opinnot. Järjestö- tai maahanmuuttajatyö kiinnostaa, vaikka tiedän, että työpaikkoja on vähän.

Tiedän, että saan aina jotakin, mutta haaveilen vakityöstä. Se rauhoittaisi elämää. Voisin keskittyä vain tekemään työtä, eikä tarvitsisi koko ajan miettiä, mistä saan seuraavan paikan."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi