Oudot tavat tuovat turvaa

Jos rituaali muuttuu pakkomielteeksi, se voi ahdistaa ja haitata elämää

 Yhdellä jos toisellakin meistä on omituisia tapoja: lievähköjä pakkomielteitä siitä, että jokin asia pitää aina tehdä tietyllä tavalla.

Yksi järjestää levyt ja kirjat paitsi kotona myös kaupassa. Toinen ei pysty nukahtamaan ilman korvatulppia, vaikka olisi yksin korvessa. Monella on tapana järjestää astiat tiskikoneessa kokonaan uudestaan.

Hämmästyttävän moni ärsyyntyy siitä, että vessapaperi juoksee rullasta "väärältä puolelta" eli alta, ja kääntää rullan kotona ja kylässä.

Myös symmetria tuottaa monelle mielihyvää ja sen puute näppylöitä.

Rituaalit ennen nukkumaanmenoa ovat tavallisia, ja ne liittyvät monesti lapsuuden pimeän- tai mörköpelkoon: kaappien pitää olla kiinni, ja kaikki peiton raot pitää tilkitä, jotta mörkö ei nappaa.

Uni ei tule, ennen kuin rituaali on tehty.

"Toistuvuus saattaa tuoda pysyvyyden ja jatkuvuuden tunnetta elämännmenoon. Siten omituiset rituaalit siis tavallaan rauhoittavatkin ja antavat turvaakin kaoottiseksi koetussa maailmassamme", sanoo psykoterapeutti, Helsingin yliopiston lehtori Hely Kalska.

Oudot tavat eivät ole sama asia kuin sairaalloiset pakkomielteet ja pakkotoiminnot, niin sanottu pakko-oireinen häiriö, joka hallitsee arkea. Esimerkiksi jatkuva peseytymispakko bakteeritartunnan pelossa on tyypillinen oire.

Vastasynnyttäneellä naisella voi olla ahdistava pelko siitä, että hän tekisi pahaa vauvalleen.

Oireyhtymästä käytetään joskus englanninkielistä lyhennettä OCD, joka on lyhenne sanoista obsessive-compulsive disorder.

Sairaus voi alkaa jo lapsena. Siitä kärsii arviolta 1–3 prosenttia ihmisistä jossain elämänsä vaiheessa.

Pakko-oireista omituiset tavat eroavat ainakin siinä, että ihminen pitää niitä sallittuna osana itseään eikä ahdistu niistä.

Haittaa voi olla esimerkiksi siitä, että ihminen pitää itseään epäkelpona, koska hänen on pakko tarkistaa kymmenen kertaa, että kahvinkeitin ei ole päällä.

"Jos ihminen tuntee valitsevansa itse omituisen tapansa, se ei aiheuta hänessä yleensä huolta. Jos taas hän tuntee olevansa jonkin ulkopuolisen voiman pakottama, totta kai se ahdistaa."

kirjallisuutta pakko-oireista:

edna b. foa & reid wilson: kerrasta poikki – vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista. lyhytterapia-instituutti oy. 1996.

isaac m. marks: pelko – osa elämää. prometheus kustannus oy. 2007.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi