Paljastaako nimi sinut?

Etunimi on ihmisen etiketti, ja yhä useammin se on harvinainen. Kuka tällä sivulla on Hannibal, Heppu, J ja Tarzan, entä Akka, Kissanminttu ja Mirumaru?

Juhani, älä nyt suutu. Sinulla on kaikkien aikojen suosituin suomalainen miehennimi, mutta näin eräs kolmekymppinen naistuttava pohti sen tuottamia mielikuvia: "Pönöttäjä, vanhanaikainen miehekäs mies, hieman vakava."

Tiina toi saman ihmisen mieleen maalaistytön, letit ja maitotonkan.

Tai sitten Juhani ja Tiina tuovat mieleen jotakin ihan muuta. Riippuu, keneltä kysyy.

Ajatellaanpa myös Adolfia. Nimessä elävät rinnakkain Saksan historian synkin mies Hitler ja suomalainen uskollinen aseveli Ehrnrooth. Tai Naima – selitystä tuskin kaipaa, miksi se on yksi harvoista nimistä, jotka ovat kadonneet.

Oli lähellä, ettei nimistöntutkija Eero Kiviniemi ole hänkin joku muu kuin Eero. "Minusta piti tulla Kari. Kummitäti sanoi, ettei lapselle voi antaa niin pahaenteistä nimeä, koska laivat ne karille ajaa. Silloin Kari oli uusi nimi."

Nimi on paljon enemmän kuin jono kirjaimia. Se on kantajansa merkki, mielikuvia sisältävä kielellinen kuva, ihmisen etiketti. Siihen sisältyvät luonne, olemus ja ulkonäkö.

Jotkin mielikuvat ovat yhteisiä. Mietitäänpä sukuvalokuvaa, jossa on kolme sukupolvea. Jos kuvasta pitää osoittaa Elma, Terttu ja Tiina, moni osuu oikeaan. Ilmiön takana on muoti, joka kulkee sadan vuoden sykleissä.

Vilhon vanhemmat saattavatkin kuvitella, että oma kullannuppu on ajan Vilho-uniikki. Todellisuudessa 1900-luvun alun suosikkinimi lähti uuteen nousuun 2000-luvulla.

Entisaikaan nimi tuli yleensä suvusta, ja se viesti tärkeää yhteisöllisyyttä. Edelleen jotkut valitsevat nimiä isoisovanhemmilta.

Myös aika ja sen ilmiöt antavat leimansa nimistöön. Kansalaissodan hengessä kastettiin kansanedustajanakin tunnettu Varma Kosto Turunen. Talvi- ja jatkosodan aikaan suosittiin rintamalla kaatuneiden sukulaismiesten nimiä.

Vuosikymmeniä myöhemmin Taru sormusten herrasta poiki Frodoja (Suomessa 5 kastettua), Kauniit ja Rohkeat Ridgejä (4) ja Brookeja (22) .

Tämän päivän nimenannossa on villiinnytty. Perinteiset Annat ja Juhot pitävät pintansa, mutta harvinaisuuksia on yhä enemmän. Aika näkyy taas myös nimimuodissa: individuaalisuus ennen kaikkea.

"Monet arvostavat, että erottuu porukasta. Samaa yksilöllisyyttä heijastelee Facebook. Ihmiset haluavat näkyviin koko maailmalle."

Ennen tuttu oli turvallista, ja turvallinen hyväksyttävää.

Aikoinaan kirjailija Ilmari Kianto oli yksi harvoista, jotka uskalsivat nimetä lapsensa harvinaisuuksilla, kuten Jormo Gabriel Sotavalta tai Viena Karma Sirkka Salama Kesäheinä Saarenruusu Pikku-Hilkka.

Onko nimi sitten enne?

Joissakin kulttuureissa on uskottu nimen vaikuttavan kohtaloon. Erityisesti muinaiset saamelaiset ottivat tämän kirjaimellisesti. Nimeä saatettiin vaihtaa monesti elämän aikana. Uskottiin, että vastoinkäymisistä kärsivä ihminen oli saanut väärän suvun jäsenen nimen, ja tuonpuoleisessa elävä ilmaisi näin tyytymättömyytensä.

Viime vuonna nimensä muutti yli 3 000 suomalaista. Heistä tuskin kukaan lepytteli tuonpuoleista.

Nimirintamalla on tungosta. Uusia erikoisuuksia ilmaantuu koko ajan.

Mitä seuraavaksi?

"Pidän yhtenä vaihtoehtona globalisoitumista, koska maahanmuuttajia ja vieraskielisiä on yhä enemmän. Toisaalta olen huomaavinani merkkejä siitä, että palataan yhteisöllisyyteen", Kiviniemi pohtii.

Niin. Siinä on puolensa, tutussa ja turvallisessakin.

"Jos yksi Matti tai Maija pilaa nimensä, niin tuhannet muut Matit tai Maijat voivat kirkastaa loistoa."

Lähteenä käytetty Erkki Kiviniemen teoksia Suomalaisten etunimet ja Rakkaan lapsen monet nimet.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi