keskiviikko 16.4.2014 | Jalo, Patrik  Onnittele e-kortilla
HYVINVOINTI

Pelko hellittää putoamalla

Jatkuvasti harrastajamääriään kasvattavaa kiipeilyä voi kokeilla pienellä vaivalla monessa eri paikassa.

5.12.2011 3:00

Kimmo Räisänen

Seinäkiipeilyssä voiman pitää tulla jaloista, muuten kädet väsyvät liian nopeasti. Ilona Vihonen kokeilee kiipeilyä Salmisaaressa Helsingissä.

Seinäkiipeilyssä voiman pitää tulla jaloista, muuten kädet väsyvät liian nopeasti. Ilona Vihonen kokeilee kiipeilyä Salmisaaressa Helsingissä.

Matkaa huipulle on enää reilu metri, kun jalkani alkavat täristä. Jokainen ote eli uloke, johon yritän tarttua, on liian kaukana. Hengitys kiihtyy, ja alan vilkuilla alhaalle.

Siellä varmistajani rupattelee kiipeilynopettajan kanssa eikä näytä kiinnittävän minuun huomiota. Mieleni tekee huutaa. Tätäkö joku tekisi huvikseen?

Aika moni tekee. Kiipeily ei ole Suomessa enää mikään uutuuslaji, sillä harrastajia oli viime vuonna jo 13 000. Kiinnostus ei ole hiipumassa, ja etenkin nuoret naiset ovat innostuneet lajista. Kiipeilyyn hurahtavat jo kokonaiset perheet.

Suomessa on pitkä talvi ja vain vähän ulkokallioita, joten kiipeilyä harrastetaan enimmäkseen sisätiloissa. Olen tutustumassa lajiin Helsingin Salmisaaressa sijaitsevalla Toyota-kiipeilyareenalla, joka avattiin viime vuonna.

Värikkäältä vedenalaiselta korallilta näyttävää, 30 metriä korkeaa kiipeilyseinää kehutaan maailman korkeimmaksi sisäseinäksi.

Edessäni oleva matalampi seinä sopii kuitenkin paremmin kaltaiselleni vasta-alkajalle. Adrenaliini auttaa lopulta eteenpäin, ja pungerran itseni ylös asti. Kun olen varmistanut varmistajani huomion, nojaan köyden varassa taaksepäin ja alan vähitellen rentoutua. Pelko hellittää, kun hilaudun köyden varassa alaspäin.

Vaihdamme parini kanssa vuoroja ja hoidan vuorostani varmistamisen. Samalla kuikuilen kokeneiden kiipeilijöiden menoa. He saavat kiipeilyn näyttämään siltä, kuin painovoimaa ei olisikaan.

Toisella nousukerralla yritän alkuun tarttua vain sinisiin otteisiin, sillä eri värit merkitsevät eritasoisia kulkureittejä. Pian alan kuitenkin lipsua ja tartun mihin tahansa, mistä kiinni saan.

Kokemattoman kädet väsyvät pian, eivätkä sormet tahdo pitää, vaikka otteisiin yltäisikin. Tekniikassa olisi parantamisen varaa.

"Keskittykää jalkoihin, älkää vetäkö käsillä", ohjeistaa areenan toimitusjohtaja ja kiipeilyn kaksinkertainen suomenmestari Henrik Suihkonen.

Hyvä neuvo, mutta hankala sitä on ensi alkuun noudattaa.

Lopuksi kokeilemme vielä kiipeilyä automaattisen varmistimen kanssa. Sen avulla kiipeily onnistuu yksikseen ilman paria.

Suihkonen kehottaa kokeilemaan putoamista. Se onkin hyvä idea: laite estää pehmeästi äkkipudotuksen ja tuo kiipeilijän turvallisesti alas. Aivot tajuavat vihdoin, ettei putoaminen ole mahdollista.

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi

RSS
Osoite Töölönlahdenkatu 2
PL 18, 00089 SANOMA
Puhelin +358 9 1221
© Helsingin Sanomat, a Sanoma company - aineiston luvaton käyttö toisen palvelun osana kielletty

Etkö löytänyt etsimääsi?

Kokeile hakua.

--%>