Puhdas trööööööt vaatii kasvolihaksia

Opettaja Katariina Lantto haluaisi osata soittaa trumpettia. Verneri Pohjola muistutti, että on vale, ettei soittamista voisi aloittaa aikuisenakin.

Trumpetisti Verneri Pohjola, 32:

"On aivan puppua, ettei soittamista voisi aloittaa vanhempana. Jos on yhtään halua, voi aina kokeilla.

Aloitin trumpetinsoiton 15-vuotiaana. Diggailin pasunistiveljeni Ilmarin soittoporukoiden ilmapiiristä. Olin koulussa vetäytyvä, mutta soittajien piireissä huomasin, että nämähän ovat mun tyyppejä. Vasta 25-vuotiaana aloin harjoitella järjestelmällisesti.

Trumpetinsoitossa kärsivällisyys ja huumorintaju ovat olennaisia, koska trumpetti on niin turhauttava soitin. Peruskunnon voi saavuttaa vuodessa tai puolessatoista. Täytyy odottaa, että kasvojen lihakset kehittyvät. Myös soittokunto on aaltoilevaa.

Kun soittaa, mielikuva on tärkeä. Täytyy ajatella, että torven läpi puhallettava ilma on kuin hanasta juokseva vesi. Tapahtui mitä tahansa, se jatkaa virtaamistaan. Ei kannata jännittää sitä, mitä torvesta kuuluu, vaan opetella hyväksymään kaikki äänet, vaikka alkuun ne kuulostaisivatkin rujolta.

Ääni muodostuu sormituksesta, puhallustekniikasta ja suuontelon koosta. Puhutaan ansatsista, joka käsittää huulten asennon ja soittotavan. Viheltäminen ja trumpetti toimivat samalla tavalla: mitä lähempänä kieli on hampaita, sitä korkeampi ääni muodostuu. Kielellä myös rytmitetään soittoa.

Trumpetinsoitto on enemmän tekniikkaa kuin voimaa.

Harjoitellessa täytyy pitää taukoja, joten aktiivinen soittoaika päivässä voi olla pari tuntia. Muuten saattaa tulla ylirasitusta, vahinkoahuulille, ja harjoittelu kääntyy itseään vastaan. Se on samanlaista voimien säästelyä kuin pitkänmatkanjuoksu. Tavoitteena on soittaa kevyesti silloinkin, kun soitetaan lujaa.

Minusta on rauhoittavaa harjoitella huoneessa yksin. Se on abstrakti tunne, kuin syvä huokaus, joka vie pois ahdistukset.

Parasta tässä on silti hyvä livekeikka ja se, jos saa humaltuvan jengin huomion. Silloin tunnen itseni voittajaksi."

Luokanopettaja Katariina Lantto, 26:

"Kun kokeilimme trumpetinsoittoa Vernerin kanssa, alkupuhallus kuulosti aina hyvältä, mutta kun yritin parantaa ääntä, se vain huononi. Huulet tuntuivat pian tunnottomilta. Silti – trumpetinsoitto on mahtavaa! Aloin miettiä, mitä biisejä haluaisin soittaa ja missä bändissä.

Olen soittanut pianoa, mutta trumpettiin olen yrittänyt puhaltaa aiemmin ehkä kerran. Uuden soittimen omaksumista helpotti se, että minulla on käsitys musiikista ja omasta kehostani myös kilpatanssin ja teatterin kautta.

Kun kerran lenkkeilin Kokoteatterin ohi, huomasin ikkunasta jazzbändin soittelevan siellä. Menin hetkeksi töllistelemään meininkiä. Oli ihanaa olla hetken musiikin sisällä. Tuli tunne, että haluaisin päästä jengiin mukaan.

Trumpetti on pieni soitin, mutta siitä lähtee iso ääni.

Soittaessa oli vaikea pitää pokkaa. Ei pianossa pysty soittamaan naurettavaa ääntä, mutta trumpetista kuuluu mitä tahansa pörinää. Soittaminen on valmista komiikkaa, jopa terapeuttista.

Siskoni lupasi tuoda pian miehensä isän trumpetin lainaan, että voin harjoitella. Saattaa tosin torvensoitto loppua lyhyeen kämppiksen tai naapuriparkojen toivomuksesta."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi