Rankka myllytys palauttaa elämään

Myllyhoito pakottaa pohtimaan riippuvuutta

 Jari, 58, harppoo portaat ylös Sireniuksen huvilaan, jonka ikkunoista avautuu uusmaalainen jokimaisema. Kädenpuristus on luja kuin metsurilla.

Hän onkin tehnyt raskaita töitä koko ikänsä, myynyt tavaraa Suomesta ulkomaille, mutta siinä sivussa on joutunut nostamaan monta ystävyyden maljaa idänkaupan vilkkaimpina aikoina.

Jari on ollut neljä viikkoa Nurmijärven klinikalla alkoholiriippuvuuden takia.

"Se kehittyi hiipien", hän sanoo. "Työt olen aina hoitanut, mutta viime kuukausina mopo lähti keulimaan. En päässyt töihin loman jälkeen. Viikonloput meinasivat mennä pitkiksi. Työnantaja kuitenkin huomasi ongelman ja ohjasi hoitoon."

"Tullessa en tiennyt Kalliolasta oikeastaan mitään", hän sanoo. "Ihmettelin vain, miksi minun täytyy tulla tällaiseen paikkaan, joka vaikuttaa olevan vankilan, armeijan ja vinksahtaneiden hoitolan välimuoto. Ei saa olla tietokonetta, ei kännykkää, ei televisiota."

Käsitys muuttui nopeasti.

"Istuin tuloaulassa, ja luentosalista purkautui fiksun näköisiä ihmisiä", hän sanoo. "He näyttivät talon työntekijöiltä tai joiltakin kurssilaisilta eivätkä ollenkaan vastanneet mielikuviani alkoholisteista."

"Osa porukasta tuli kättelemään ja toivottamaan tervetulleeksi", Jari sanoo. Siitä alkoi kehittyä sellainen mukava lämminhenkisyys."

Nyt Jari katselee maisemia viimeistä päivää. Hän on yksi tuhansista myllyhoidon läpikäyneistä, jotka on havahdutettu huomaamaan alkoholiongelmansa.

Monet isot firmat käyttävät yleisesti myllyhoitoa saadakseen ammattimiehet takaisin töihin.

"Haaste ei ole aina helppo", klinikan johtaja Jyrki Lausvaara sanoo. "Ensimmäisinä päivinä saamme kuulla selityksiä. On ollut vaikeuksia töissä, kotona tai raha-asioissa."

Hoidon ensiaskel onkin havahduttaa ihminen tunnistamaan oma riippuvuutensa.

Jarikin joutui vastaamaan aluksi kymmeniin kysymyksiin kyllä tai ei. "Kun vastasi rehellisesti, oli pakko todeta, että mitä ilmeisimmin olen alkoholisti."

Yhtenä työvälineenä ovat myös graafiset esitykset omasta juomahistoriasta, eli milloin juominen alkoi ja kuinka kulutus on vuosien myötä kasvanut. Käyristä tulee hämmästyttävän samankaltaisia. Niistä näkyvät yritykset päästä kuiville ja repsahdukset.

Poliisin työstä eläkkeelle jäänyt Rami kertoo pohjakosketuksestaan. Hän rupesi täyttämään työn jättämää tyhjiötä lähiöravintolassa. Hän joutui hoitoon ensimmäisen kerran helmikuussa.

"Raittiutta kesti viisi kuukautta. Olin baaritiskillä, ja edessä oli iso lasillinen vissyä. Kaverit sanoivat, että kai sä nyt vähän voit ottaa kossua noin isoon määrään vissyä."

"Viikko siinä meni, ja nyt olen täällä. Että pitää olla pölhö", hän sanoo.

Mutta toiset varautuvat etukäteen, kuten ravintola-alan ammattilainen Eki.

"Kaksi vuotta on mennyt mukavasti raittiina. "Täytyy sanoa, että sain täältä uuden elämän", hän kiittelee, ja kiitokseen sisältyy myös syy nykyiseen intervallihoitoon.

"Täytyi tulla vahvistamaan itseään. Tämähän on kuin auton ruostesuojaus."

Jarille hoito on merkinnyt myös pysähtymistä. "Alkuvaiheessa täällä ollaan aika sekaisin, kun tunteet ovat jääneet kemian taakse. Sitten ihmistä myllytetään, niin että hänestä alkavat löytyä normaalit tunteet."

"Ne kaivetaan esiin, ja kun niitä on myllytetty tarpeeksi, ajatusmaailma kasataan uuteen päihteettömään kuosiin", Jari tiivistää kuntoutumisprosessia.

haastateltujen asiakkaiden nimet on muutettu.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi