Romupolvesta tuli remontissa uusi

Miltä tekonivelleikkaus tuntuu potilaasta? Toimittaja kuunteli, kun "timpurit" kävivät hänen polveensa käsiksi.

Salissa soi kantrimusiikki ja oloni on rento. Makaan leikkauspöydällä Etelä-Karjalan keskussairaalassa happimaski naamalla samalla, kun polveeni asennetaan tekonivel.

Olen katsonut etukäteen kuvia leikkauksesta, ja ne näyttivät hurjilta: polvi avataan kokonaan ja lumpio siirretään syrjään. Operaatio olisi jännittävä nähdä, mutta instrumenttipöytä on nyt ikävästi tiellä.

Etukäteen minulta kysyttiin, haluanko puudutuksen vai nukutuksen. Valitsin puudutuksen. Puudutuspiikki selkäytimeen ei tuntunut rokotusta kummemmalta.

En arvannut, mitä tuleman pitää, kun 37 vuotta sitten syysiltana läksin juoksulenkille. Pururadalla yksi valo oli pimeänä, ja minä kaaduin kiveen. Polveen sattui, mutta juoksin lenkin loppuun.

Kipu jatkui. Vasta vuoden kuluttua lääkärit keksivät, että nivelkierukka oli murtunut. Siihen aikaan ne poistettiin kokonaan avoleikkauksella, mikä oli tyhmää, koska samalla katosi luiden välinen "pehmennys". Ilman pehmennystä ei olisi minunkaan kannattanut sulkapalloilla. Painoa sen sijaan olisi ollut hyvä tarkkailla.

Vuosien mittaan totuin kipeään polveeni, koska pystyin kuitenkin harrastamaan monenlaista liikuntaa. Viime vuonna kivut pahenivat niin, että kävelykin oli vaikeaa. Huolestuin.

Syy selvisi röntgenissä ja on nyt esillä, kun polveni on avattu: nivel on kulunut, käytännössä romu. Siinä on irtokappaleita, reunakerrostumia ja liikakasvua, joka johtuu pitkään kestäneestä ärsytyksestä. Ortopedi nakuttaa niitä parhaillaan irti taltalla.

Luulin, että tekoniveliä laitetaan vanhoille, ei meille 54-vuotiaille. Mutta ikä tai esimerkiksi paino ei nykyään ole este leikkaukselle. Vain, jos painoindeksi on yli 40–45, on odotettavissa tavallista enemmän ongelmia leikkauksen jälkeen ja tekonivel kestää normaalia lyhyemmän ajan.

Nuoremmilla syy on usein sama kuin minulla: nivelrikko kehittyy urheilusta tai vammasta.

En tuntenut ketään, jolla olisi "tekopolvi". Mutta nyt kun olen kertonut leikkauksestani, yllättävän moni paljastaa odottavansa samaa tai tietävänsä jonkun, jolle se on tehty.

Sairaalassa näkee, että tekoniveliä asennetaan paljon. Suomessa tehdään vuosittain liki 20 000 polven ja lonkan tekonivelleikkausta. Huonekavereinani on kaksi vanhempaa rouvaa: kummallakin on tekonivel, toisella molemmissa polvissa. Käytävällä tapaan reumapotilaan, jolla on 24 tekoniveltä.

Pora ulvaisee. Reisiluuhun tehdään ontelo metallisovitetta ja varsinaista proteesia varten.

Sana "proteesi" kuulostaa oudolta, mutta tästä lähtien minulla on sellainen. Veljeni huomauttaa, että olen nyt niin ja niin monen prosentin invalidi. En välitä tietää, monenko.

Seuraavaksi sahataan. Ennen kuin proteesin osat laitetaan paikoilleen ortopedi tasaa reisi- ja sääriluiden päät.

Anestesiahoitaja pitää minulle seuraa. Hän kurkistaa vointiani ja näyttää, millaiset helyt polveen tulee: kourallinen metallia.

Meteli jatkuu, sillä luiden pinnat puhdistetaan painepesurilla ja niihin pursotetaan sementin tapaista erikoisliimaa. Metalliosien vasarointi paikoilleen on sen verran voimallista, että heilahtelen leikkauspöydällä, mutten edelleenkään tunne mitään. Sääriluun päähän kiinnitetään vielä muovipinnoite, jota vasten reisiluun metallipinta liukuu. Polvilumpio sentään on oma, mikä tuntuu lohdulliselta.

Arvaan leikkauksen kohta loppuvan, kun kuulen nitojan naksutusta. Polven yli kulkeva haava suljetaan 36 hakasella, joten luvassa on komea arpi. Kiitän mielessäni huipputekniikkaa ja ortopedian kehitystä. Sata vuotta sitten olisin ehkä joutunut luopumaan kävelystä, ja kivut olisivat lisääntyneet, kunnes olisin ollut rampa.

Vaikka leikkaus on myönteinen kokemus, en haluaisi siihen uudelleen. Niin voi kuitenkin käydä, jos tekoniveleen tulee vikaa tai elän tarpeeksi vanhaksi. Tekonivelistä yli 90 prosenttia kestää yli 10 vuotta, liki 80 prosenttia 15 vuotta.

Itse tekonivel ei yleensä kulu, vaan luu sen alla pettää.

Uusintaleikkaukseen joutuvat helpommin nuorehkot ja aktiivisesti liikkuvat potilaat, jotka herkästi ylikuormittavat tekoniveltä.

Minä aion jatkaa kuntoilua, mutta keskityn vesiliikuntaan. Painava kauppakassini kulkee vastedes pyörillä.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi