Ruumis häväisty, mieli särjetty

Seksuaalinen hyväksikäyttö seuraa uhria läpi elämän. Tiina pystyi puhumaan isoisänsä teoista vasta aikuisena. Selviytymisessä auttoivat omat lapset, terapia ja oikeus.

Tiinan elämä on samanlaista kuin monen kolmekymppisen: tärkeitä ovat lapset, mies ja työ hoitoalalla.

Tiinaa katsoessa ei uskoisi, että kymmenen vuotta sitten hänen elämänsä oli täysin myllerryksessä. Kaaokseen johti ala-asteiässä koettu seksuaalinen hyväksikäyttö, joka alkoi kosketteluna ja eteni yhdyntään asti.

Tiina piti asian vuosia sisällään, mutta sai lopulta kerrottua siitä miehelleen. Tämä järkyttyi mutta kannusti viemään asiaa eteenpäin.

Asian kertominen vanhemmille ja isoisän tekojen käsittely oikeudessa nostivat pitkään taustalla olleet tunteet pintaan. "Olin hirveän masentunut ja itsetuhoinen. Näin vain painajaisia, joissa minua kähmittiin ja raiskattiin. Pelkäsin niin, etten uskaltanut nukahtaa. Lopulta sekosin, ja mies vei minut sairaalaan suljetulle osastolle."

Tiinan tarina ei ole poikkeuksellinen. Esimerkiksi moni kirkon piirissä lapsena hyväksikäytetyksi tullut on alkanut vasta nyt aikuisena käsitellä asiaa, kun tapaukset ovat olleet uutisissa esillä.

Sosiaalityön professori Merja Laitinen Lapin yliopistosta sanoo, että hyväksikäytetty lapsi jää usein tunnistamatta, ja moni oireilee vasta aikuisena.

Laitinen on tutkinut perheen sisäisen seksuaalisen hyväksikäytön pitkäaikaisia vaikutuksia.

Häpeä, syyllisyys, viha, pelko ja ahdistus seuraavat uhria aikuisuuteen. Osalla on vakavia vaikeuksia, kuten syömishäiriöitä tai päihde- ja ihmissuhdeongelmia. Osa välttää kaikkia kontakteja, osa ajautuu pakonomaisiin irtosuhteisiin. Itsemurhayritykset ovat tavallisia.

Osa kätkee menneisyyden pärjäävän ulkokuoren alle. Taustalla jäytää silti paha olo ja epätietoisuus siitä, mikä on vialla. Moni kokee aikuisenakin, ettei voi vaikuttaa elämäänsä. Yleistä on myös loputon itsensä tarkkailu ja pelko, että vahingossa toimisi väärin esimerkiksi omaa lastaan kohtaan.

"Usein uhrilla on lopulta niin paha olla, että hän kokee olevansa umpikujassa", Laitinen kuvailee.

Lopulta hyväksikäyttäjältä kuulostava ääni esimerkiksi bussissa tai hyväksikäyttöä koskeva lööppi voi laukaista paniikkikohtauksen.

Elämänmuutos, vaikkapa murrosikä tai oman lapsen syntymä, saattaa myös laukaista oireet.

Tiinalla ratkaiseva tekijä oli luotettava parisuhde. "Silloin oli turvallinen pohja, jossa romahtaa. Siihen asti suojelin itseäni keinolla millä hyvänsä niiltä tunteilta."

Tiina sanoo hyväksikäytön vaikuttaneen eniten seksuaalisuuteen. Seksisuhteet alkoivat ala-asteella.

"Itsesuojeluvaistoa ei ollut. Minulla on ollut satoja miehiä. Etsin kokemusta, etten ole muiden armoilla. Valta oli minulla, ja sain vietellä ja jättää miten halusin."

Tiina sai lapsen teini-iässä ja uskoo, että teiniäideissä on paljon hyväksikäytettyjä. "Joku etsii apua päihteistä, joku kurittaa ruumistaan ja joku saa lapsen. Itse olin aina halunnut äidiksi."

Kun Tiina alkoi käsitellä hyväksikäyttöä, suhde seksiin meni toiseen äärilaitaan. "Kahdeksaan vuoteen meillä ei ollut seksiä kuin juuri sen verran, että lapset saatiin alulle. Seksi on helpompaa tuntemattoman kanssa, koska siihen ei liity tunteita. Tutulta on vaikea kätkeä, jos se tuntuu pahalta."

Hitaasti ja kovan työn kautta Tiina on pystynyt muuttamaan suhdettaan seksuaalisuuteen. Hän kiittää miehensä kärsivällisyyttä.

Hyväksikäyttö on vaikuttanut myös itsetuntoon ja välillä kaikkeen opiskelusta elämänhaluun. Sukulaisista suurin osa asettui isoisän puolelle ja välit katkesivat.

Isoisä otti Tiinaan yhteyttä pari vuotta sitten ja halusi tavata. "Hän sanoi, että jos pyydän anteeksi, hän antaa anteeksi sen, että olen pilannut hänen elämänsä. En pyytänyt."

Oikeus totesi teot vanhentuneiksi, mutta päätöksen sanamuodot olivat sellaiset, että Tiina koki tulleensa uskotuksi. Se auttoi.

Monet vakavaa hyväksikäyttöä kokeneet ovat todellisia selviytyjiä, Merja Laitinen sanoo. "Monen ajatus on: minä en nujerru!"

Hän ihmettelee, ettei kukaan hänen haastattelemistaan nääntynyt täysin kaiken kokemansa jälkeen. Moni koki asian käsittelyn lopulta vapauttavaksi.

Tiinaa ovat eniten auttaneet lapset, mies ja äiti. Kuukauden sairaalahoitoa seurasi kolmen vuoden tiivis ryhmäterapia, jolla oli myös suuri merkitys.

"Terapia auttoi jättämään asian taakse. Olen myös aina ollut päättäväinen ja voimakas luonne", hän sanoo. "Helppoa tietä ei ole, mutta kyllä sieltä voi nousta."

Tiinan nimi on muutettu. Juttuun on haastateltu myös Väestöliitosta projektikoordinaattori Kirsi Porrasta.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi