Sekoilijasta luottovangiksi

Isän kuoleman jälkeen Erik Sköldin elämä vain jotenkin nyrjähti.

Kaksi karitsaa tunnistaa hoitajansa heti. Bambi ja Blondi juoksevat Erik Sköldiä vastaan, ja iso mies kumartuu rapsuttamaan honteloilla jaloilla seisovia pienokaisia. Mustan Bambin Sköld kaappaa pian syliinsä.

"Olin mukana näiden syntymässä. Emo alkoi jostain syystä hylkiä niitä heti syntymän jälkeen", Sköld kertoo.

Ollaan Keravan vankilan lääkkeettömällä päihdekuntoutusosastolla, jossa Erik Sköld suorittaa osan kolmen ja puolen vuoden vankilatuomiostaan.

"Join ensimmäisen kerran 13-vuotiaana", 28-vuotias Sköld kertoo.

Hän on tavallisen perheen poika, jonka elämä vain jotenkin nyrjähti.

"Isäni kuoli, kun olin 14-vuotias."

Vasta jälkeenpäin Sköld on tajunnut, miten paljon isän menetys koski.

"Isäkin dokasi, mutta huolehti silti minusta ja pikkuveljestäni. Vanhempani erosivat, kun olin viisivuotias. Asuin välillä isäni ja välillä äitini luona. Isän luona ollessani kaveripiirini oli kunnollista. Pelattiin kesällä futista ja talvella lätkää. Isäkin oli joskus mukana."

Sköld ei käsitellyt isänsä kuolemaa, vaan hänestä tuli koulun kova jätkä. Urheilu jäi.

"Olin tarkkailuluokalla luokan kingi. Kun en yläasteen jälkeen mennyt mihinkään kouluun, ongelmat moninkertaistuivat."

Sköld oli vankilassa ensimmäistä kertaa 18-vuotiaana.

Sen jälkeen hän on ollut telkien takana yhteensä kuusi vuotta, muutaman vuoden pätkissä. Syynä ovat aina olleet päihteet.

"Ensin ajeltiin mopoilla kännissä. Sitten tulivat huumeet. Käytin kannabista, rauhoittavia ja piriä."

Sköld asui tyttöystävänsä nurkissa aina, kun pari oli väleissä.

Ja joka kerta kun Sköld oli ottanut, hän sekoili: ryösteli kesämökkejä ja asuntoja, huijasi autoja koeajoon eikä palauttanut niitä ja tyhjensi muun muassa kultaliikkeen varastorakennuksen. Nykyinen tuomio tuli, kun Sköld varasti kaverinsa kanssa pakettiauton. Sillä kaverukset huristelivat sinne tänne ryöstellen sitä sun tätä.

"Vietiin sälää: työkaluja, auton vanteet, jääkiekkomaila. Ei meillä mitään tarvetta ollut. Oltiin sekaisin ja ajauduttiin tilanteesta toiseen."

Luottovangin statuksen Sköld on ansainnut reilussa kolmessa kuukaudessa. Hänen vastuullaan on lampolan hoito. Lampolassa hän voi liikkua vapaasti mihin vuorokaudenaikaan tahansa.

Hän myös kylvää, kastelee ja myy taimia vankilan puutarhassa. Oman kädenjäljen näkeminen rauhoittaa.

Hän on ottanut hoidettavakseen jo useita emon hylkäämiä karitsoita. Aluksi pikkuisia piti syöttää tuttipullolla kolmen neljän tunnin välein – yölläkin.

"Näille pienille on ollut helppo puhua asioistaan. Ne ovat vastaanottavaisia", Sköld sanoo.

Hän nauttii vastuustaan ja haluaa olla luottamuksen arvoinen.

"Pikkuveljeni sai tyttären, kun jouduin vankilaan loppuvuodesta 2010. Haluaisin vielä kertoa veljentyttärelleni isästäni, hänen isoisästään."

Tulevaisuudestaan Sköld ei uskalla vielä paljon puhua.

"Ruuanlaitto ja tämä puutarha-ala kiinnostavat. Myös putkiala voisi sopia minulle. Siviilissä minua odottaa ihan uusi elämä."

Sköld tietää olevansa nyt turvassa. Vapaus pelottaa.

"Haluaisin, että voisin käydä töissä, pystyisin pitämään asunnon ja tulisi ehkä perhettä."

Aika tavallisia kolmikymppisen miehen unelmia.

Sköld käy Keravan vankilassa läpi erilaisia päihdehoidon vaiheita. Nyt hän on niistä ensimmäisessä eli suljetussa vankilassa. Ehkä jo kesällä hän siirtyy avotaloon, jossa omat raha-asiat hoidetaan itse.

Hoito on lähellä AA:n periaatteita. Siihen kuuluu omien tehtävien lisäksi ryhmä- ja yksilöterapiaa.

"Olen istunut monta kertaa puhumassa tyhjässä tuolissa istuvalle faijalle", Sköld sanoo.

"Kyllä isä meistä jätkistä välitti."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi