"Sulo antaa minulle rytmin"

Cp-liikuntavamma aiheuttaa Heidi Hämäläiselle, 30, pakkoliikkeitä, kramppeja ja nykimistä lihaksissa. Käsien ja jalkojen liikkeillä on alku ja loppu, mutta välivaiheen hallinta puuttuu, selittää ratsastusterapeutti Pia Pulli.

Hän on antanut Hämäläiselle fysioterapiaa siitä asti, kun tämä oli puolitoistavuotias, ja ratsastusterapiaakin jo vuosia. Hoito ei paranna vammaa, mutta kehittää toimintakykyä.

Hämäläinen liikkuu ulkona sähkömopolla, pyörätuolilla tai kävelytelineen avulla. Kotona hän haluaa pärjätä ilman apuvälineitä. Hän on ylioppilas ja sosionomi-diakoni, muttei ole tutkinnoistaan huolimatta löytänyt vakituista työpaikkaa.

Hevosen virtaviivaisilla liikkeillä on paljon hyviä vaikutuksia.

"Sulo antaa minulle rytmin. Kun pääsen mukaan siihen, en mieti niin hirveästi omaa kehoani. Liike vapauttaa. Etenkin heti jälkeenpäin oloni on rento. Silloin minun on helpompi syödä ja pukea paita päälleni kuin muulloin", Hämäläinen sanoo.

Sulo on tietenkin se hevonen, jolla Hämäläinen on viime aikoina ratsastanut ja jota hän on hoitanut Terapiatallilla. Vantaalla sijaitseva talli on suunniteltu esteettömäksi: pyörätuolilla pääsee kaikkialle, hevosten karsinoihin näkee matalaltakin ja lapiot sopivat erilaisiin käsiin.

Hämäläinen ratsastaa ilman satulaa. Avustaja taluttaa Suloa ja terapeutti marssii vieressä tai takana.

Sulo on symmetrinen, Hämäläinen ei. Lantion vasen puoli on alempana ja taaempana kuin oikea ja pääkin kenottaa hieman vinossa.

"Heidi, nyt pitää lähteä korjaamaan asentoa. Ota kunnon tuki sinne oikealle. Ei mitään mummoasentoa, vaan vahva alaselkä, lapaluut alas, siivet selkään", Pulli komentaa.

"Joudun tekemään työtä koko kropalla, jotta pysyn hevosen selässä. Yleensä käytän enemmän oikeaa puoltani, vasen on sellainen lusmuilija", Hämäläinen toteaa.

Kun Hämäläinen istuu kävelevän Sulon kyydissä, myös hänen lantionsa ikään kuin kävelee. Hevosen selkä liikkuu kolmiulotteisesti: eteen taakse, ylös alas, oikealta vasemmalle. Käynnissä hevonen heilauttaa ratsastajaa 90–110 kertaa minuutissa niin, että kaikki tämän lihakset joutuvat liikkeeseen.

Myös ratsastajan syvät vatsalihakset aktivoituvat. Niitä liikuntavammaisen on vaikea harjoittaa kuntosalilla.

Tunnin lopuksi Hämäläinen roikkuu hevosen pyöreällä kyljellä ja antaa oman painonsa venyttää selkärankaa ja kipeää lonkkaa.

Viimeinen harjoitus on porkkanoiden syöttäminen Sulolle. Se hamuaa herkkuja isolla pehmeällä turvallaan ja on vähällä kaataa Hämäläisen. Hän ei kuitenkaan kellahda, vaan purskahtaa nauruun.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi