Synnytys vei masennukseen

Kun Saija Niemelä sai vastasyntyneen poikansa rinnalleen, se ei tuntunut miltään.

"Tuntui siltä, ettei lapsen saaminen ollut kaiken sen hirveän tuskan väärti", hän muistelee nyt 11-vuotiaan esikoisensa synnytystä.

Niemelä, 38, oli toivonut keisarileikkausta synnytyspelkonsa vuoksi.

Toive oli kuitenkin torpattu synnytyssairaalassa selittämällä, että sektiossa komplikaatioiden riski on moninkertainen alatiesynnytykseen verrattuna. Niemelän oli rohkaistuttava, mutta pelot jäivät elämään.

"Sitten synnytyksessä kaikki meni pieleen."

Kätilö ei suostunut antamaan kipuherkälle Niemelälle toista epiduraalipuudutusta. Syytä hän ei kertonut.

"Kivuista tuli kestämättömät."

Niemelän epätoivoa kasvatti tunne siitä, ettei kätilö osaa asiaansa.

"Kun kysyin, koska voin alkaa ponnistaa, hän sanoi, että voithan sä siinä nyt vaikka ponnistella. Tuntui siltä, että kätilö teki päätöksensä ihan lonkalta. Oloni oli täysin avuton."

Puolen tunnin kuluttua kätilöiden työvuoro vaihtui.

"Uusi kätilö tuli luokseni ja huusi että älä nyt herranjumala vielä ponnistele! Kohdunsuu ei ollut auennut vielä tarpeeksi", Niemelä muistelee. Kävi ilmi, että aluksi avustanut kätilö oli ensimmäistä päiväänsä töissä.

Oikea ponnistusvaihe alkoi vasta tuntien kuluttua. Silloin Niemelä oli liian uupunut ponnistaakseen. Kätilö työnsi lasta ulos painamalla tuskallisesti hänen vatsaansa.

"Se tuntui todella rajulta."

Myöhemmin, kun Niemelä katseli sairaalassa onnea hehkuvia äitejä, hän tunsi epäonnistuneensa. Jatkuvasti soiva kännykkä ärsytti. Niemelä ei olisi jaksanut palata synnytykseen onnittelupuhelu toisensa jälkeen.

Synnytyskeskustelussa kätilö mainitsi, että toisen epiduraalin eväämiselle ei ollut perusteita. Tehtyjä virheitä ei kuitenkaan pahoiteltu.

Paha olo seurasi Niemelää sairaalasta kotiin. Hän sairastui lievään masennukseen.

"Tuntui siltä, että lapsi oli annettu vaivoikseni."

Puoli vuotta Niemelä kahlasi masennuksessa. Kun olo parani, hän säikähti itsekin tilaansa.

Niemelä lykkäsi synnytystraumansa takia toisen lapsen hankkimista viidellä vuodella, vaikka oli alun perin suunnitellut miehensä kanssa tekevänsä toisen tenavan heti ensimmäisen perään.

Kuopuksensa syntymän Niemelä muistaa parantavana kokemuksena, sillä hän sai toiveidensa mukaisesti sektion.

"Oli ihanaa lähteä keisarileikkaukseen sovittuna ajankohtana. Tiesin koko ajan mitä tapahtuu."

Ja kun Niemelä tällä kertaa sai vauvan syliinsä, hän itki onnesta.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi