21.3.2011 3:00
Boing , boing. Tai oikeastaan läisk, läisk. Pompin Kirkkonummen uimahallissa altaan syvyyksiin upotetulla trampoliinilla. Ja hengästyttää. Niin, vedessä liikkuminen on aika raskasta. Trampoliinin avulla pomppiminen kuitenkin sujuu.
Ohjaaja näyttää altaan reunalta erilaisia liikkeitä, joita teemme veden alla. Harjoituksen juonena on pysyä koko ajan ainakin pienessä pompussa.
Aloitamme juoksemalla paikallaan trampoliinin päällä. Kymmenhenkisessä ryhmässä muut ovat naisia, mikä saa minut epäilemään harjoituksen tehokkuutta. Treeni on räätälöity perusterveille keski-ikäisille, joten jumittavan selkäni kanssa olen kuitenkin oikeassa paikassa.
Tunnin alussa lämmitellään kehoa ja samalla hahmotetaan trampoliinin ulottuvuudet. Koska laite on pieni, noin neliömetrin suuruinen kulmio, vaatii hyppiminen keskittymistä jalkoihin. Pompusta laskeutuminen olisi tietysti hyvä osuttaa niin, että seuraavaan pääsee lähtemään verkon keskeltä.
Siirrymme vaativampiin liikkeisiin. Niitä on kolmenlaisia. On jalkoja kuormittavia hyppyjä, koordinaatiota vaativia potkuja ja keskivartaloa vahvistavia venkoiluja. Ne vaativat normaalia liikkuvuutta ja jonkin verran voimaa. Van Halenin Jumpin tahdittamana tehtävät kynttilähypyt, joissa vartalo jännitetään tikkusuoraksi, tuntuvat yllättävän raskailta.
Vesi osoittautuu kaksijakoiseksi elementiksi. Sen antama vastus tekee trampoliinilla liikkumisesta raskasta. Samalla se kuitenkin helpottaa kehonhallintaa, sillä vesi antaa tukea keskivartaloa kuormittavissa liikkeissä, kunhan tukea oppii ottamaan.
Salakavalasti olen päässyt hengästymään. Kun kömmin ylös altaasta 35 minuutin treenin jälkeen, huomaan vatsalihasten ja selän saaneen kunnolla kyytiä. Eikä tullut edes hiki, kiitos veden.
Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi