Testit vaihtelevat, tulokset pysyvät

Huono testi on sellainen, jossa asiakas isketään kuntopyörän selkään, tulokset kouraan ja kassan kautta ulos.

"Polje, polje! Vielä menee!" kannustaa Jarkko Pirhonen tietokoneensa takaa.

Olen testattavana Fix-kuntotestiasemalla, ja Pirhonen seuraa koneelta sykelukemiani. Aluksi lukemat jäävät alle sadan, mutta vastuksen kasvaessa alkaa tapahtua. Varttitunnin jälkeen jalat eivät kerta kaikkiaan enää suostu yhteistyöhön. On lopetettava.

Erilaisia kuntotestejä tehdään Suomessa arviolta parisataatuhatta joka vuosi.

Osa hakeutuu mittauksiin omasta mielenkiinnosta, mutta suuri osa testeistä tehdään työterveyshuollon kautta.

Työnantajalle tulokset antavat osaltaan kuvaa siitä, miten alaiset voivat.

Testimenetelmiä on loputtomasti, ja tavallinen kuntoilija eksyy vaihtoehtojen viidakossa. On kymmeniä vaihtoehtoja koulusta tutusta Cooperin testistä lähtien.

Kuntotesti voi olla ihmiselle herätys todellisuuteen, sanoo työpaikkaliikuntapäällikkö Mikko Koivu Kuntoliikuntaliitosta. Ihminen saa selville, missä tilassa hänen kehonsa on muihin verrattuna.

Tulokset voivat sytyttää liikuntakipinän. "Parasta testeissä on, että ne ohjaavat harjoittelun oikealle kuormitustasolle", Koivu sanoo.

"Kuntotestissä kartoitetaan myös terveyttä", lisää tuotepäällikkö Ari Mänttäri UKK-instituutista. Hän on ollut mukana tekemässä alalle uusia eettisiä sääntöjä.

Nykysuositukset pyrkivät ohjaamaan laadukkaaseen liikkumiseen. Nyt suositaan aiempaa kuormittavampaa kuntoilua, sellaista, jossa hieman hengästyy ja tulee hiki. Harjoittelu voi olla vieläkin raskaampaa, jolloin kuntoilun määrä on pienempi.

Testi on myös työkalu, jolla saadaan tietoa siitä, miten ihmisen kannattaa liikuntaharrastuksessaan edetä. "Mutta pelkkä testaaminen ei tietenkään vielä paranna kuntoa."

Usein käy niin, että liikunta aloitetaan liian rajusti. Pari viikkoa rehkitään aivan liian kovaa, ja innostus kuihtuu siihen. Auttaisi, jos asiantuntija neuvoisi ja antaisi ohjeita.

Kuka tahansa voi periaatteessa tarjota kuntotestausta.

Asiallisen testaajan tunnistaa siitä, miten asiakasta kohdellaan ja tulokset esitetään.

Huonoa palvelua on, jos testattava istutetaan vain kuntopyörän selkään, tulokset isketään kouraan ja sitten kassan kautta ulos. Ari Mänttärin mukaan testin jälkeen on tärkeä saada palautetta heti, mutta tuloksiin pitäisi voida palata myös myöhemmin.

Tuloksista olisi hyvä ilmetä selvästi asiakkaan liikunnan tarve. Myös motivaatioon pitäisi kiinnittää huomiota.

"Jos ei ole motivaatiota ja jos testin tulos on kehno, liikuntasuositus siinä tilanteessa voi olla huono vaihtoehto."

Mistä sitten tietää, että on tarpeeksi hyvä kunto?

"Hyvä määritelmä on se, että pystyy tekemään päivittäistä työtään hyvin, ei väsy liikaa ja on vielä reserviä harrastuksille työpäivän jälkeen", Ari Mänttäri toteaa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi