30.11.2009 3:00
Maria Kokkonen väsyi vuorotyöhön, otti lopputilin ja muutti vanhaan hirsitorppaan maalle. "Nyt minulla on laatuaikaa 24 tuntia vuorokaudessa."
"Elämässäni ei ollut laatua, kun asuin kaupungissa! Sitä ei tajuakaan, miten paljon tappotahtinen työ syö ihmisestä iloa ja energiaa."
Maria Kokkonen, 40, asui Espoossa ja työskenteli laitoshuoltajana. Hän valmisteli pitkään elämänmuutosta.
Pari vuotta sitten hän hyppäsi pois työelämän oravanpyörästä ja muutti maalle.
Kokkonen oli alkanut vierastaa kaupungin kulutuskeskeistä elämäntapaa. Hän oli myös väsynyt kiivastahtiseen työhönsä ja ajatteli, ettei siitä saatu raha korvaa työnantajalle uhrattua aikaa. Lisäksi nukkumisvaikeudet piinasivat.
"Minun olisi pitänyt syödä unilääkkeitä pystyäkseni tekemään vuorotyötä."
Kokkonen mietti, onko hänen kulutettava loppuelämänsä uupumuksen sumussa – ja päätti, ettei ole.
Kokkonen osti Iitistä askeettisen hirsitorpan ja muutti kerrostalolähiöstä metsän laitaan. Hän oli säästänyt vuosia pienestä palkastaan. Säästöjen ja pankkilainan avulla hän oli ostanut asuntoja ja pannut ne vuokralle. Nyt hän elää vuokratuloilla.
"Rahani ovat koko ajan loppu, mutta hyvän elämänlaadun saavuttaa aika pienellä."
Kokkonen ei ravaa kaupoissa tai varustele kotiaan uusimmalla tekniikalla. Talossa ei ole edes juoksevaa vettä.
Päivät kuluvat verkkaisesti taloa kunnostellen ja uuneja lämmitellen. Hän hoitelee lampaitaan ja viljelee oman ruokansa.
Hyppy uuteen 30.11.2009
Pakko saada kirjoittaa 30.11.2009
Vihdoin opiskelijaksi 30.11.2009
Papiksi Afrikkaan 30.11.2009
Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi