Valolla jet lagia vastaan

Viikon työmatka valtameren taakse edessä. Pitäisi jaksaa päivien neuvottelut sekä tapaamiset, ja illat kuluvat isäntäseurueen kanssa illanvietoissa.

Miten selvitä reissussa toimintakykyisenä? Jos jet lag eli aikaerorasitus äityy pahaksi, mieluiten vain lepäisi hotellihuoneessa.

Jet lagista kärsii jossakin määrin jokainen, joka ylittää lentämällä nopeasti useita aikavyöhykkeitä.

Kyse on ihmisen sisäisen kellon rytmihäiriöistä. Oireet voivat kestää useita päiviä – pahimmillaan jopa muutaman viikon – ennen kuin sisäinen kello sopeutuu uuteen vuorokausirytmiin.

Jet lag on yleensä pahin pitkillä itään suuntautuvilla matkoilla, esimerkiksi lennoilla Helsingistä Tokioon tai New Yorkista Helsinkiin.

Itälennon jälkeen ihminen on illalla virkeä eikä saa unta. Sisäinen kello voi paikalliseen nukkumaanmenoaikaan olla vasta kello yksi iltapäivällä. Sisäistä kelloa tulisikin yrittää etukäteen aikaistaa uuteen rytmiin pääsemiseksi. Monelle se on vaikeampaa kuin sisäisen kellon siirtäminen taaksepäin kuten länsilennolla.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkärin Timo Partosen mukaan ihmisen sisäinen kello yleensä jätättää. Kokemukset ovat silti yksilöllisiä.

"Jos sisäisen kellon vuorokausi on lyhyempi kuin 24 tuntia, lento itään päin voi olla helpompi sietää", hän sanoo.

Kun ihminen lentää länteen, esimerkiksi Euroopasta Atlantin yli, nukahtaminen helpottuu. Matkustaja saattaa kuitenkin pompata virkeänä ylös aamuyöstä, koska elintoiminnot vilkastuvat "liian aikaisin".

Pitkän itälennon jälkeen olotila taas voi vastata jopa humalatilaa.

Jos lentäminen on jatkuvaa eikä ihminen ehdi sopeutua aikavyöhykkeisiin, jet lagin oireita voi verrata kolmivuorotyöstä syntyvään rasitukseen. Vuosikausia jatkunut vuorotyö lisää ylipainoriskiä ja rasittaa sydäntä sekä verisuonia.

"Jet lagin pitkäaikaisia vaikutuksia on tutkittu vähän. Se tiedetään, että epäsäännölliset työajat ja jatkuva lentäminen voivat olla haitallinen yhdistelmä", Partonen sanoo.

Jet lagin synty ja sen hoitokeinot on tunnettu hyvin kymmenen viime vuoden ajan. Partosen mukaan ihmiset eivät silti tiedä oireista ja niiden hoidosta riittävästi.

Aikaerorasituksen ehkäisy voi käytännössä olla hankalaa. "Lentoyhtiöt voisivat lippujen mukana jakaa ohjeita", Partonen ehdottaa.

Aikaerorasituksen oireet ovat seurausta matkustajan toimista ennen lentoa, lennon aikana ja lennon jälkeen kohdemaassa.

Jos matka on kaksi vuorokautta tai lyhyempi, elimistö ei ehdi sopeutua lainkaan uuteen rytmiin. Lyhyillä matkoilla järkevintä on pysyä koko matkan "omassa ajassa".

Parhaiten sisäinen kello tahdistuu uuteen rytmiin auringonvalon avulla. Matkustajan tulisikin olla valossa ja välttää sitä tiettyinä kellonaikoina. Oikeat kellonajat riippuvat siitä, minne lentää ja montako aikavyöhykettä ylittää. Tarkat ajat voi selvittää esimerkiksi internetissä olevilla aikaerolaskureilla.

Oikealla valotahdistuksella sopeutuminen voi olla kaksi kertaa nopeampaa kuin jos valolle altistutaan väärin tai ei ollenkaan.

Aikaerorasitusta voidaan välttää melatoniini-nimisellä yöhormonilla, joka tahdistaa vuorokausirytmiä.

Melatoniini laskee ruumiinlämpöä ja vireystasoa, ja sillä on väsyttävä vaikutus. Sitä ei tule ottaa enää puolenyön jälkeen, jos aamulla on työvuoro tai hyppääminen rattiin. Melatoniini on otettava neljänä iltana ennen nukkumaanmenoa samaan aikaan, esimerkiksi kymmeneltä illalla. Siksi se ei välttämättä aina lomailijallekaan sovi.

"Lomailijalle aikaerosta toipuminen nopeasti ei ole välttämättä niin ratkaisevaa. Lomalla ehkä haluaakin nukkua aamulla rauhassa pitkään."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi