MUUTTUVA ILMASTO

Arktinen alue lämpenee nopeimmin

Ilmastotutkijat kohtaavat myös poliittisia paineita

Tromssa. Norjan Polar Instituten (napainstituutti) tutkimusjohtajan Kim Holménin toimistosta avautuu häkellyttävä näkymä rantaan. Sinne hän sopisikin paremmin villissä parrassaan ja monivärivillapuserossaan.

Ilmastotutkija Holmén on kuitenkin kiireinen. Hetki sitten hän on lähettänyt hallituksen pyynnöstä lausunnon siitä, millaista seurantaa maan tulisi harjoittaa pohjoisten alueiden kehityssuunnitelmassaan.

"Satelliittitieto ja kenttätutkimus täytyisi yhdistää ja jään seurantaan kehittää verkosto – –. Poliitikoilla pitäisi olla suora pääsy ilmaston muutosta koskevan tiedon luo", hän summaa.

Norja on juuri aloittanut puheenjohtajakautensa Arktisessa neuvostossa, joka on arktisen alueen maiden ympäristöä käsittelevä elin. Ilmastonmuutos on yksi kauden pääteemoja.

Ilmasto pitää myös tutkimusjohtaja Holménin liikkeessä. Kun hän ei ole tutkimusasemilla – tai kentällä Huippuvuorilla, missä yliopistotutkijat kantavat aseita jääkarhujen varalta – hän puhuu taukoamatta kollegoille ja toimittajille, ja neuvoo poliitikkoja. Holmén sai hiljattain kansainvälisen Felice Ippolito -palkinnon tutkimustyöstään arktisilla alueilla. Tänä vuonna hän laskee kiertäneensä maapallon kahdesti toukokuun jälkeen.

Holménin seinältä katsovat norjalaiset naparetkeilijät Roald Amudsen sekä Otto Svedrup. "He valvovat työtäni", hän sanoo.

Pöydällä on avoinna Independent-lehden tuore juttu ilmastonmuutosta käsittelevästä Stern-raportista. Talouteen keskittyvän raportin pääviesti on, että toimimatta jättäminen maksaa noin 20 kertaa sen mitä toimiin ryhtyminen.

"Britannian konservatiivien nuori johtaja on nyt ilmaissut, että ilmastonmuutos on heidän pääteemojaan. Nyt Labour yrittää saada asemiaan takaisin Stern-raportin tiimoilta", Holmén arvioi lehteä selaten.

Stern on yksi raportti monien joukossa, vaikka Independent julistaakin sen avaavan uuden aikakauden. Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC on julkaissut raportteja 15 vuotta. Vuonna 1991 se sanoi, että "Todistusaineiston kokonaisuus viittaa mitattavissa olevaan, ihmisen aiheuttamaan vaikutukseen maailman ilmastoon."

Vuonna 2000 oli jo "entistä vahvempaa näyttöä".

"Nuo sanat ovat enemmän poliittinen päätös siitä mikä oli kaikille sopivaa, kuin se mitä tieteilijät halusivat sanoa", Holmén sanoo. "Jo 1991 tutkijat olisivat käyttäneet paljon voimakkaampaa kieltä."

Seuraava IPCC-raportti tulee keväällä. Holmén tuntee sen osin. "Siinä tulee olemaan uutta ja osin hyvin voimakasta materiaalia. Sittemmin on tullut ilmi asioita, jotka ovat vain vahvistaneet tietoa ihmisten tuottaman muutoksen olemassaolosta."

Samat muutossuuntaukset näkyvät instituutin kymmenien tutkijoiden työssä. Monet heistä viettävät paljon aikaa "kentällä" arktisella alueella. "Osa omasta tutkimuksestamme osoittaa, että esimerkiksi jäätiköt Huippuvuorilla sulavat – näemme kiihtyvää muutosta", Holmén sanoo. Hän näyttää tietokoneellaan kuvaa tuosta jäätiköstä ja näyttää, kuinka sen reuna on siirtynyt 15 vuodessa kymmeniä metrejä.

"Kun näemme, että jäätikkö sulaa, se ei tietenkään yksinään todista, että ihmisen toimet ovat sen aiheuttaneet", Holmén muistuttaa. "Mutta muutos, jonka näemme, on erittäin voimakas, ja se on hälyttävää."

"Ympärillämme on lukuisia asioita – lämpöaaltoja, tulvia, kuivuutta – jotka ovat yhteneväisiä ilmastomallien kanssa."

Pari vuotta sitten julkaistiin arktista aluetta koskeva laaja ACIA-ilmastoraportti, joka löytyy jokaisen tutkijan hyllystä täällä. Holmén avaa raportin ja näyttää karttaa, jossa näkyvät vuosisadan lopun lämpötilamuutokset. Selkeintä lämpeneminen on ollut juuri arktisella alueella. "Täällä on tapahtunut massiivinen muutos. Silti on maita kuten USA, jotka kyseenalaistavat koko asiakirjan arvon. Vuoden 2004 raportti myöhästyi vuoden amerikkalaisen politiikan takia."

Kuumentuvassa keskustelussa tutkijoihin kohdistuu monenlaisia paineita. Holmén tietää kokemuksesta, että erilaiset etujärjestöt ovat yhteydessä tutkijoihin – myös luonnonsuojelujärjestöt.

Holmén kertoo, kuinka eräs ydinvoimaa ajava ryhmä otti häneen yhteyttä. Ryhmä oli kirjoittanut lehden yleisönosastolle kirjeen, jossa sanottiin, että ydinvoimaa pitäisi lisätä, niin päästään hiilidioksidipäästöistä. Holménin olisi vain pitänyt lähettää kirje omissa nimissään lehteen.

Tutkija pyörittelee päätään: "Se oli pöyristyttävää."

Ristiriitaistakin tietoa riittää. Tutkijoidenkin joukossa on Holménin mukaan niitä, jotka haluavat julkisuutta sanomalla joukosta erottuvia asioita. Yksi on hänen mukaansa käsitys, että Golf-virta pysähtyy. Se näyttää naurattavan tutkijaa. "Se on kyllä hyvin epätodennäköistä! Ajatus on kieltämättä vaikuttava ja siksi se pysyy hengissä riippumatta tieteellisestä pohjastaan."

Arktinen alue on ilmastontutkimuksessa keskeinen siksi, että muutos tapahtuu täällä nopeimmin ja selkeimmin. Jäätiköt ovat ilmaston pääkallonpaikkoja. Kun niiden pinta-ala pienenee, vähemmän Auringon säteilyä heijastuu pinnasta ja palautuu avaruuteen. Energia imeytyy veteen ja maahan, jotka lämpenevät.

Ilmastossa on lukuisia palautemekanismeja, jotka vaikuttavat muutokseen joko vahvistavasti tai lieventävästi. Holmén sanoo, että tutkijoiden havaitsemat mekanismit ovat enimmäkseen vahvistavia. Esimerkiksi: "Vesi sitoo hiilidioksidia, ja jos vesi lämpenee, se sitoo vähemmän kaasua. Mitä enemmän meren pinta lämpiää, sitä vähemmän se pystyy ottamaan vastaan hiilidioksidia. Silloin on todennäköistä, että suurempi osa päästöistä jää ilmakehään, vaikka niiden määrä ei muuttuisi."

Ennen kaikkea ilmastonmuutos vähentää ennustettavuutta. Mahdollisia muuttujia on niin paljon. Ikävää on sekin, että lyhyimmän korren vetävät ne, jotka päästöjä vähiten synnyttävät, siis kehitysmaat.

"Me olemme ilmastoriippumattomia", Holmén sanoo. "Kun hollantilaiset nostavat patojaan kymmenen senttiä, se on iso sijoitus, mutta kyllä he kaivavat sen jostain. Bangladeshissa taas miljoonat asuvat lähellä merenpinnan tasoa alueilla, joissa joidenkin senttien merenpinnan nousu aiheuttaa katastrofin."

Arktisilla alueilla alkuperäisväestöt ovat riskiryhmässä saasteiden liikkumisen kannalta. "Monen saasteen sijainti on riippuvainen lämmöstä. Lämmössä ne nousevat ilmaan, ja laskeutuvat kylmässä. Ihmiset, jotka eivät asu lähelläkään saastelähteitä, voivat altistua suurille määrille."

Yksi syy siihen, että lehtiä lukemalla ilmastotieto tuntuu ristiriitaiselta on, että se on tuhansien tutkijoiden työn summa. Kun yksittäisiltä tutkijoilta Tromssassa kysyy ilmastosta, he kertovat omista mittauksistaan – ja vain niistä.

Yksi tarkkailee jään "budjettia" eli kokonaismäärää (jyrkässä laskussa), toinen pintaveden lämpötilaa (jyrkässä nousussa), kolmas sitä, miten Golf-virta toimii. Jokainen on tarkka siitä, ettei kommentoi kollegan aluetta, eikä muutosta yleensä. Nykyhetken tilannetta mittaavat tutkijat eivät halua puhua pitkän ajan muutoksista tai suurista syy-seuraussuhteista.

Siksi yllättääkin, kun Holménin ilmastotutkimusohjelman tutkija Nalân Koç sanoo heti alkuun: "On yleinen yksimielisyys siitä, että tämänhetkinen ilmasto on muuttunut ihmisten toimien johdosta."

Turkkilaissyntyinen nainen tutkii ilmastoa noin 11 000 vuoden aikavälillä. Hän yrittää selvittää, mikä ilmastonmuutoksessa on luonnollista, mikä ei. Koçin pöydällä on pieniä numeroituja purkkeja, joissa on harmaata liejua. "Merenpinnan lajeista voi 'lukea' miten lämmintä vesi on milloinkin ollut", hän selittää. "Keräämme sedimentistä näytteitä, käsittelemme ne laboratoriossa, tutkimme niitä mikroskoopissa ja lisäämme sitten aina yhden tiedonjyvän tietokoneelle."

Niistä jyvistä koostuu käyrä, jota hän näyttää: se kuvaa lämpötilan vaihtelua 11 000:n viime vuoden aikana. Mutta hetkinen, kuvahan näyttää siltä, että maapallolla on ollut paljon lämpimämpääkin! "Niin onkin", hän selittää kärsivällisesti. "Auringon säteilyn määrä oli alueella korkeampi. Mutta Maan suhde Aurinkoon on muuttunut. Nyt arktinen alue lämpenee, eikä tämä luonnollinen syy selitä sitä. Käyrä menee väärään suuntaan."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.ulkomaat@sanoma.fi