Energiansäästö ja -tuotanto kiinnostivat eniten HS:n ilmastosarjan lukijoita

Biojätteestä ja hehkulampuista tuli kysymyksiä, autoista ei

 Helsingin Sanomissa on runsaan puolen vuoden ajan käsitelty ilmaston lämpenemistä ja sen seurauksia Muuttuva ilmasto -nimisessä sarjassa. Sarja päättyy nyt lukijoiden kysymyksiin.

Lukijoilta pyydettiin kysymyksiä siitä, miten ilmastonmuutos näkyy arjessa nyt ja tulevaisuudessa. Julkaistavat kysymykset valittiin niiden ajankohtaisuuden perusteella.

Ilmastouutisointi Helsingin Sanomissa ei tietenkään pääty tähän, sillä kuluvalle vuosisadalle ennustetusta lämpötilan 1,8–4 asteen noususta ja sen vaikutuksista riittää kirjoitettavaa.

Vaikka ilmastonmuutoksen täydellinen pysäyttäminen on myöhäistä, moni lukija kaipasi konkreettisia tekoja, joita voi tehdä ilmaston ja itsemme hyväksi.

Monessa viestissä oltiin huolestuneita energiansäästön vähättelystä. Parissa viestissä muistutettiin, että suomalaisilta näyttää hävinneen terveen järjen käyttö esimerkiksi rannoille rakentamisessa. Mielenkiintoista oli myös se, ettei autoista kysytty mitään.

Helsinkiläinen Kari toivoi HS:n kertovan naapureille, miksi biojätettä ei pidä panna kaatopaikalle menevän sekajätteen joukkoon.

Karin naapurit eivät ilmeisesti tiedä, että Suomessa noin puolet metaanipäästöistä syntyy biojätteen hajotessa kaatopaikoilla. Kilo biojätettä tuottaa vähitellen puoli kiloa metaania kaatopaikalla. Kompostoinnissa metaania ei synny. Metaani on erittäin voimakas kasvihuonekaasu, paljon voimakkaampi kuin hiilidioksidi.

Espoolainen Kirsi halusi tietää, miten muovikassit vaikuttavat ilmastonmuutokseen.

Vastaus on helppo: muovikassit ovat esimerkki turhasta luonnonvarojen kulutuksesta, sillä ne voi korvata kestokasseilla.

Pääsyy "muovikassivihaan" on se, että niiden valmistaminen kuluttaa fossiilisia polttoaineita eli öljyä ja lisäävät turhaa jätettä. Britanniassa suuret kauppaketjut päättivät äskettäin, että ne vähentävät muovikassien käyttöä. Myös San Franciscon kaupunki aikoo vähentää muovikassien käyttöä.

Helsinkiläinen Markku halusi lisää tietoa energiantuotannosta Tukholmassa ja Helsingissä, ja samaa kyselivät Jukka ja Ari, sillä syyskuussa julkaistun pohjoismaisen raportin mukaan Helsingin kasvihuonekaasupäästöt ovat kaksinkertaiset Tukholmaan verrattuna. Herrat haluavat tietää, mihin tiedot perustuvat.

Raportin tiedot ovat viranomaisten keräämiä ja perustuvat energiantuotantoyhtiöiden päästölaskelmiin.

Suuren päästötasoeron syy on selvä: Helsingin energiantuotanto perustuu fossiilisten polttoaineitten – erityisesti kivihiilen – käyttöön, kun taas Tukholmassa käytetään melko runsaasti biopolttoaineita ja kierrätyspolttoaineita sekä hyödynnetään myös maa- ja merilämpöä.

Syyskuun jälkeen on Helsingissä otettu käyttöön Katri Valan puiston alle kallioon rakennettu lämpöpumppulaitos, joka hyödyntää mereen laskettavan jäteveden lämpövarastoa. Se parantaa hieman Helsingin huonoa päästötasetta.

Vantaalainen Krista kysyi, miksei meille opeteta energiansäästöä tarmokkaammin.

Päätös on poliittinen, nykyinen hallitus on katsonut, ettei erityistä energiansäästökampanjaa tarvita. Tuleva hallitus on ehkä eri mieltä.

Energiansäästöstä saa tietoa, jos viitsii kysellä. Esimerkiksi valtion rahoittama Motiva julkaisee oppaita, samoin energiayhtiöt. Martta-liiton kaltaiset kansalaisjärjestöt opastavat myös energiansäästössä.

Turkulainen Sirpa ihmetteli, miksei Helsingin Sanomissa uutisoitu Australian hallituksen helmikuista päätöstä kieltää hehkulamppujen käyttö.

Kaikki uutiset eivät aina mahdu lehteen, mutta korjataan nyt asia. Erittäin paljon kasvihuonekaasuja tuottavassa Australiassa hehkulamput aiotaan korvata 2010 mennessä vähemmän energiaa kuluttavilla (loiste)lampuilla.

Sama on edessä meillä eurooppalaisilla, jos uskoo EU:n kaavailuja. Myös katulamppujen energiatehokkuutta aiotaan nostaa.

Porvoolainen Jan halusi tietää, miksi Helsingin Sanomat vaikenee luonnonmukaisen viljelyn eduista energiansäästämisessä.

Toden totta, harva tietää, että luomutuotanto kuluttaa tavanomaista tuotantoa vähemmän energiaa.

Luomua suosimalla voi vähentää myös Itämeren rehevöitymistä.

www.ilmasto.org -nettisivuilla on tieto, että kotimaisen luomuruiskilon tuottamiseen tarvitaan vain noin puolet kotimaisen tehotuotetun ruiskilon vaatimasta energiamäärästä.

Iisalmelainen Kalevi oli puolestaan huolissaan siitä, että suomalaiset eivät usko ilmastonmuutokseen.

"Ihmiset naureskelevat ilmastonmuutokselle: normaalia vaihtelua, ja jos joskus, niin ei meidän, eikä lastemme elinaikana, eikä täällä. Uskovaiset aktiivit ovat toisaalta innoissaan Ilmestyskirjan lupauksista: merien elämä kuolee, ja riemujuhliin tempautumisen aika lähestyy. Muutokseen ei saa vaikuttaa ainakaan estävästi. Tekisin toisin, jos voisin", hän kirjoittaa.

Kalevin näkemys osuu yksiin EU-maissa tehdyn mielipidetiedustelun tulosten kanssa. Maaliskuussa julkaistu Eurobarometri-tutkimus kertoo, että 24 prosenttia suomalaisista on erittäin huolissaan ilmastonmuutoksesta ja 57 prosenttia jonkin verran huolissaan.

Koko EU:ssa puolet kansalaisista on erittäin huolissaan ilmastonmuutoksesta ja 37 prosenttia jonkin verran huolissaan.

Kun Eurobarometrissa kysyttiin muuttuuko vastaajan oma energiankäyttö seuraavan kymmenen vuoden aikana ilmastonmuutoksen takia, suomalaisista ja latvialaista vain puolet uskoi joutuvansa muuttamaan energiankäyttötapojaan. Etelä-Euroopassa ja Britanniassa yli 80 prosenttia vastaajista sanoi joutuvansa muuttamaan energiankäyttöään.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi