Polkupyörä olisi ilmaston kannalta paras vaihtoehto

Hyvällä omallatunnolla

Ilmastoystävällinen matkailu vaatii uhrauksia sekä asennetta

Ilmastoa ajattelevan matkailijan palkkana on puutuneen takaliston lisäksi rahanmeno. Aiemmin maita ja meriä pitkin kauas matkustivat ne, joilla oli vähän rahaa, mutta paljon aikaa. Halpalentoyhtiöiden myötä sekin muuttui.

"Esimerkiksi Keski-Eurooppaan menevä voi ostaa halpalentoyhtiön lennon 19 eurolla ja lentää pari tuntia. Sitten on vaihtoehto B: Ostaa aikuisten interrail-lippu 500–600 eurolla ja matkustaa puolitoista vuorokautta suuntaansa. 99 prosenttia ihmisistä valitsee vääjäämättä halvemman ja nopeamman vaihtoehdon", toteaa kansanedustaja Oras Tynkkynen (vihr).

Pitääkö lentomatkailusta sitten potea syyllisyyttä?

Ei pidä. Lentämisen hiilidioksidipäästöt ovat vain 3–5 prosenttia kaikista hiilidioksidipäästöistä, sanovat lentoyhtiöt.

Pitääpäs, sanovat kansalaisjärjestöt. Yksittäisen lentomatkan osuus kuluttajan tuottamista hiilidioksidipäästöistä voi olla merkittävä. Hiilidioksidipäästöjä syntyy Suomessa tänä vuonna arvioilta 12 tonnia henkeä kohden. Yhden hengen lento Kanarialle ja takaisin tuottaa tonnin hiilidioksidia.

Koska lentämisen suosio kasvaa, lentoliikenteen päästöt myös kasvavat nopeammin kuin millään muulla alalla. Matkustajaliikenteen arvioidaan kasvavan 2000-luvulla maailmanlaajuisesti noin 4,5 prosenttia vuodessa.

Harva voi käyttää kuukausia matkatakseen maita ja meriä Indonesiaan ja takaisin kuten Greenpeacen ilmastokampanjoitsija Lauri Myllyvirta.

Pitäisikö sitten jäädä kotiin ja pyöräillä lomalla korkeintaan mummolaan?

"Ilmaston kannalta polkupyörämatka olisi varmasti paras vaihtoehto, mutta paljon voi tehdä myös järkeistämällä lentämistään. Jos on matkustettava, kannattaa mieluummin lentää harvemmin ja pidemmäksi aikaa kerrallaan kuin tehdä monia lyhyitä lentoreissuja", sanoo matkailuyrittäjä Mari Mero.

Mitä pidemmän ajan kohteessa viettää, sitä enemmän rahaa jää myös kohdemaahan. Vähiten hyötyjiä on matkailussa, jossa ei edes yövytä kohteessa.

Juuri sellaisessa, jota suositaan esimerkiksi Lapin joulusesongin aikana, sanoo reilusta matkailusta väitöskirjaansa tekevä Mero.

"Vain lentoliikenne hyötyy tällaisista matkoista. Lapissa olisi mahdollista saada sama hyöty kymmenesosalla nykyisiä matkailijoita, jos heidät saataisiin viipymään pidempään."

Viimeaikainen kehitys on suosinut juuri lyhytkestoisia lentoja. Halpalentoyhtiöiden myötä lentämisestä on tullut arkista. Lentokone vertautuu ihmisten mielissä linja-autoon, jolla voi hyvin matkustaa vaikka Helsingistä Tampereelle tai Jyväskylään.

Kuluttajat eivät ole yksin syyllisiä. Tämänhetkinen liikennepolitiikka suosii lentämistä.

"Jos matkustan autolla, maksan polttoaineesta valmisteveroa. Jos lennän, en maksa lentopolttoaineesta valmisteveroa. Jos menen junalla, maksan lipusta arvolisäveroa. Jos lennän, lentolipusta ei makseta arvonlisäveroa", Tynkkynen summaa.

Lentoliikenne hyötyy myös siitä, että se jätettiin Kioton ilmastosopimuksessa kokonaan päästökaupan ulkopuolelle.

"Maksuista ja päästökaupasta puhuttaessa ala vetoaa aina kilpailukykyynsä. En oikein ymmärrä, miten kilpailukyky voisi kärsiä, jos kaikkien pitäisi maksaa samat maksut", Mero miettii.

Lentäminen houkuttelee myös, koska valtioiden rajat ylittävän raideliikenteen kehittäminen on laiminlyöty Euroopassa. Tynkkysen mukaan osa yhteyksistä ei toimi käytännössä lainkaan.

"Esimerkiksi välillä Tukholma–Amsterdam on kuusi tai seitsemän junanvaihtoa. Niin kauan kun eurooppalaisten pääkaupunkien väliä ei pääse kulkemaan junilla, koko Euroopan integraatio on pelkästään poliitikkojen juhlapuheita," Tynkkynen sanoo.

Tynkkynen itse pyrkii matkustamaan työmatkansa maita ja meriä pitkin. Esimerkiksi Brysseliin kuluu näin puolitoista vuorokautta suuntaansa. Myös lomamatkat hän tekee raiteita pitkin.

Maita pitkin matkustavan pitää pakata maltilliset matkatavarat. Suurista pakaaseista aiheutuu junien käytävillä pelkkää riesaa. Ennen kaikkea asenteen pitää kuitenkin olla toisenlainen kuin lentomatkailussa, neuvoo Tynkkynen.

"Helposti katsotaan vain käytettyä aikaa, vaikka eihän se ole suoranaisesti mistään pois. Matkan ajan voi lukea tai tehdä töitä. Tai sitten voi rentoutua ja katsella maisemia."

Nimenomaan pisteiden A ja B väliset osuudet tuovat Tynkkysen mukaan lisäarvoa maitse matkustamiselle.

"Matkan varrella voi poiketa muissa kohteissa ja käydä katsomassa eri paikkoja."

Juuri tällaisesta asenteen muutoksesta on povattu maailmalla jopa seuraavaa matkailun trendiä – slow travelia.

"Pieni, kenties kasvava joukko ihmisiä, kaipaa kiihtyneen elämänrytmin vastapainoksi rauhallista aistimista. Lyhyiden shoppailumatkojen sijasta he suosivat lomillaan hitaampaa etenemistä ja pidempää perillä oloa", kuvailee Mero suuntausta.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi