Ilmaston lämpeneminen lisää sateen ja tuulen aiheuttamia tulvia

Keskivedenpinta pysyy Helsingissä nykyisellään lähivuodet, sen jälkeen epävarmuus lisääntyy

 Keskivedenpinta Helsingissä pysyy nykyisellä tasolla ainakin 5–10 tulevaa vuotta. Sen jälkeisestä tilanteesta ei ole varmuutta, koska kasvihuonekaasujen vaikutukset vedenkorkeuteen tunnetaan huonommin kuin ilmaston lämpenemiseen.

Sen sijaan tiedetään, että ilmaston lämpeneminen lisää sateita ja tuulisuutta ja niistä aiheutuvia tulvia. Sadanta kasvaa Suomessa 5–15 prosenttia, etenkin talvikausina.

Vajavaisista tiedoista huolimatta kuusi seitsemän vuotta sitten tehty ennustus merenpinnan keskikorkeudesta osui tarkasti oikeaan. Tutkimusprofessori Kimmo Kahma Merentutkimuslaitokselta kertoo, että silloin "arvattiin", että valtameret nousisivat kolme milliä vuodessa. Niin on tapahtunut.

"Siinä saattoi olla tuuriakin. Tulevaisuudessa ennustettavuus paranee", Kahma lupaa.

Merenpinnan nousu johtuu veden lämpölaajenemisesta sekä vuoristo- ja napajäätiköiden sulamisesta.

Aikaisemmin kohoaminen oli vähäisempää ja sen oletettiin jatkuvan tasaisena. Nyt tiedetään, että vuoden 2100 keskikorkeuden raja-arvojen ennustaminen on epävarmempaa kuin aikaisemmin oletettiin, eli 10–90 senttiä. Myös ääriarvot kasvavat.

"Varmaa on, että puolentoista metrin tulva huuhtelee Helsingin rantoja ainakin kerran seuraavan 200 vuoden kuluessa", Kahma sanoo.

"Ja parasta on varautua siihen, että tulvahuippu tuona aikana on 2,3 metriä", Kahma huomauttaa.

Helsingissä meriveden nousun vastavoima on maan kohoaminen. Toisaalta Itämeressä ja siten Suomenlahdellakin vettä lisää Pohjois-Atlantin oskillaatioksi kutsuttu ilmiö (NAO).

Ilmiö tarkoittaa, että ilmanpaine-ero Atlantin eri osien välillä vaihtelee. Ero on kasvanut viimeisen 20–30 vuoden aikana. Sen myötä lännestä itään puhaltava tuuli on voimistunut ja tuonut entistä enemmän vettä Itämereen. NAO:n vuoksi vettä on Helsingin rannoilla aikaisempaa useammin 50 senttiä enemmän kuin ennen normaalina pidettävä keskivedenkorkeus oli.

Kahman mukaan NAO-ilmiö on jo saavuttanut huippunsa ja kääntynyt hienoiseen laskuun. Sen yhteyttä kasvihuonekaasupäästöihin ei ole selvitetty varmuudella.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kaupunki@sanoma.fi