Kivihiiltä riittää sadoiksi vuosiksi

 Hiilidioksidi on ilmaston lämpenemisen suurin syntipukki. Eikä mikään muu fossiilinen polttoaine tuota hiilidioksidipäästöjä yhtä paljon kuin kivihiili. Onko kivihiili siis uhanalainen polttoaine?

"Vielä mitä", sanoo Helsingin Energian konsernipalvelujohtaja Kauno Kaija.

Hän ostaa vuosittain noin miljoona tonnia kivihiiltä työnantajansa kahteen voimalaan, maksaa siitä 50–60 miljoonaa euroa vuodessa ja on varma siitä, ettei mikään uhkaa pitkiin aikoihin kivihiilen asemaa niin globaalina kuin helsinkiläistenkin energianlähteenä.

Kaija luettelee kivihiilen pistämättömiä etuja. Sitä riittää sadoiksi vuosiksi. Se on verraten helposti louhittavissa ja varastoitavissa. Kuljettaminen on helppoa ja edullista. Isoimmat hiililaivat tuovat kerrallaan jopa 300 000 tonnin lasteja ja hiilitonnin rahti maapallon toiselta puoleltakin Eurooppaan jää 25 dollariin.

Ja kivihiili on tehokas polttoaine, ainakin jos sitä käytetään niin kuin Helsingissä tehdään eli sähkön ja lämmön yhteistuotannossa. "Siinä kivihiilen hyötysuhde on 90 prosenttia, kun pelkässä sähkön tuotannossa jäädään alle 50 prosentin", Kaija kehuu.

Venäjä on syrjäyttänyt takavuosien Puolan Helsingin Energian tärkeimpänä kivihiilen toimittajana. Toisin kuin öljyn, hiilen hinta on pysynyt verrattain vakaana.

Hiilidioksidipäästöt ovat kivihiilen suuri ympäristöongelma. Sitä ei kiistä hiilimies Kaijakaan. Hänen mukaansa hiilen ympäristösynnit ovat kuitenkin vähentyneet. Iso parannus oli happosateita aiheuttaneen rikkidioksidin poistaminen voimaloiden savukaasuista.

Nykyisin lähes kaikissa voimaloissa on rikinpoistolaitokset ja erityiset suodattimet hiukkaspäästöjä varten.

Hiilidioksidin poistaminen on avoin kysymys. Nykyisin on olemassa tekniset edellytykset erottaa hiilidioksidi hiilivoimalan savukaasuista ja varastoida se merenpohjaan tai hylättyihin suolakaivoksiin.

Menetelmän nimi tunnetaan sen englanninkielisen lyhenteen mukaan CCS:nä. CCS:n ongelmaksi voi osoittaua sen kalleus.

Teollisen mittakaavan toiminta voi Kaijan mukaan maksaa niin paljon, että kivihiilen taloudellinen kilpailukyky on uhattuna.

Helsingin Energian kaltaisille toimijoille CCS:ssä on muitakin ongelmia. Se edellyttäisi erillisiä erottamislaitoksia voimaloiden viereen, eikä sellaisille hevin löydy tilaa ahtaissa kaupunkiympäristöissä.

Suomessa ei ole hylättyjä suolakaivoksia eikä öljykenttiä, joten hiilidioksidi pitäisi kuljettaa varastoitavaksi pitkiä matkoja ja sekin maksaa.

Kivihiilen käyttöä Helsingin Energian sähköntuotannossa säätelee sähkön kulloinenkin hintataso, jonka taas ratkaisevat vesivoima Norjassa ja Ruotsissa ja ydinvoima viime mainitussa. Noin viidennes Helsingin Energian vuotuisesta sähkönhankinnasta on omaa kivihiilisähköä.

Hiilen osuus lämmöntuotannosta oli toissa vuonna 40 prosenttia. Osuus olisi isompikin, ellei lämmöntuotannossa käytettävää kivihiiltä rasittaisi iso polttoainevero, jota ei peritä maakaasusta.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.talous@sanoma.fi