Metaani – se toinen kasvihuonekaasu

 Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa keskitytään usein tärkeimpään kasvihuonekaasuun eli hiilidioksidiin, vaikka toiseksi tärkein kasvihuonekaasu metaani vaikuttaa maapallon lämpenemiseen myös erittäin paljon.

Metaanin aiheuttamaan kasvihuonevaikutukseeenn on suhteellisen nopea vaikuttaa, koska metaanin elinaika ilmakehässä on vain noin kymmenen vuotta. Hiilidioksidin "tehokas" elinaika ilmassa on noin sata vuotta.

Ilmakehän metaanipitoisuudet ovat nousseet erityisesti tehostuneen maatalouden ja teollistumisen vuoksi.

Metaanipäästöistä noin kaksi kolmasosaa on ihmisen toiminnan aiheuttamia. Suurimmat lähteet ovat fossiiliset polttoaineet, kaatopaikat, riisinviljely, naudat ja lampaat sekä jätevedenkäsittely. Loput maapallon metaanipäästöistä ovat osa luonnon omaa kiertokulkua: kosteikot ja suot synnyttävät metaania, samoin valtameret ja termiitit.

Vaikka metaanipäästöt eivät ole määrällisesti yhtä suuria kuin hiilidioksidin, niin metaanin tekee merkittäväksi se, että se on noin 20 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi, muistuttaa tutkimusprofessori Ilkka Savolainen. Metaanin tutkimisen tekee haastavaksi se, että ilmassa olevat metaanipitoisuudet pystytään mittaamaan tarkasti, mutta metaanin päästölähteitä ei.

Tutkijoita askarruttaa myös se, miksi metaanimäärien kasvu ilmakehässä on tasaantunut viime vuosikymmeninä.

Savolainen ja tekniikan tohtori Sanna Syri pohtivat työkseen ilmastonmuutoksen hillintään liittyviä kysymyksiä Valtion teknillisessä tutkimuskeskuksessa VTT:ssä.

Suomessa eniten metaanipäästöjä tulee kaatopaikoilta, energiantuotannosta ja maataloudesta.

Suomessa metaanipäästöjen osuus kaikista kasvihuonekaasupäästöistä on noin viisi prosenttia, muissa kehityneissä maissa alle 10 prosenttia ja kehitysmaissa noin 20 prosenttia.

Metaanipäästöjä voidaan alentaa useilla teknisillä ratkaisuilla, Savolainen kertoo.

Hiilikaivosten metaanipäästöt ovat vähentyneet paljon. Suurkaupunkien kaatopaikoille rakennettavat metaaninkeräysjärjestelmät näkyvät myös päästötilastoissa nopeasti eikä olekaan ihme, että omien kaatopaikkapäästöjensä rajoittamisen lisäksi länsimaat ovat tukeneet Kioton sopimuksen perusteella kehitysmaissa erityisesti kaatopaikkojen metaaninkeräysjärjestelmiä.

Suomen alhaiset metaanipäästöt selittyvät muun muassa sillä, etteivät maakaasun pienjakeluputket vuoda kuten monin paikoin Itä-Euroopassa ja että märehtijöitä – nautoja, lampaita ja vuohia – on vähän.

Lisäksi Suomessa riisiä kasvatetaan lähinnä yliopistojen kasvihuoneissa.

Eniten metaania Suomessa tulee kaatopaikoilta.

Tekniikan tutkijana Syri on kollegansa Antti Lehtilän kanssa laatinut skenaarioita siitä, miten metaanipäästöt kasvavat eri puolilla maapalloa tulevaisuudessa. Suuria muutoksia ei ole tulossa esimerkiksi riisintuotannossa tai energiapuolella, sen sijaan kaatopaikoille vietävän jätteen määrä tulee näkymään metaanimäärissä.

Erityisesti itäisessä Euroopassa ja kehitysmaissa väkiluvun ja elintason kasvu vaikuttavat metaanipäästöihin muun muassa sitä kautta, että kaatopaikoille tulee enemmän jätettä.

Itä-Euroopassa ja entisen Neuvostoliiton alueella jätemäärien uskotaan nousevan lähivuosina 300 kiloon asukasta kohden, kun taas jätemäärät Länsi-Euroopassa jäävät 250 kiloon asukasta kohden tehokkaan kierrätyksen vuoksi.

Yhdysvalloissa ja Australiassa kaatopaikkojen metaanipäästöt pysyvät korkeina, sillä näissä maissa jätemäärät ovat yli 500 kiloa asukasta kohden.

Ihmisten aiheuttamien metaanipäästöjen ohella tutkijoita askarruttavat soitten metaanivarojen ohella Siperian ikiroudan uumenissa olevat kaasuvarat, jotka saattavat vapautua ilmaston lämmetessä. Niihin ei teknisillä ratkaisulla pystytä puuttumaan.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.tiede@sanoma.fi