Muita kasvihuonekaasuja

 Hiilidioksidipäästöjen osuus on 80 prosenttia kaikista maapalloa lämmittävistä kaasuista, seuraavaksi eniten ilmakehää lämmittävät metaanipäästöt noin kymmenen prosentin osuudella.

Kaksikon ohella on olemassa useita muita, erittäin pitkäikäisiä ja voimakkaita kasvihuonekaasuja, joista ei paljon puhuta – ehkä siksi, että niiden nimet ovat niin vaikeita.

Tunnetuin niistä lienee dityppioksidi eli typpioksiduuli, jonka elinikä ilmakehässä on noin 120 vuotta ja jonka lämmitysteho hiilidioksidiin verrattuna on 300-kertainen.

Maasta ja valtameristä on peräisin yli 60 prosenttia ilmakehän dityppioksidista. Ihmisen aikaansaamia typpioksiduulilähteitä ovat typpihapon valmistus, lannoitteiden käyttö ja erilaiset polttoprosessit.

Lisäksi on olemassa fluoria sisältäviä kasvihuonekaasuja, jotka ovat sekä voimakkaita että pitkäikäisiä. Erityisen haitallisia ovat klooratut hiilivedyt. Näiden otsonikatoa aiheuttavien yhdisteiden pitoisuuden kasvu ilmakehässä on pysähtynyt, koska niiden käyttö kylmälaitteissa kiellettiin kansainvälisesti.

Yhdisteiden voimakkuudesta kertonee se, että yksi CFC-molekyyli lämmittää ilmakehää saman verran kuin 10 000 hiilidioksidimolekyyliä.

Vielä hankalampia yhdisteitä ovat perfluorihiilivedyt ja rikkiheksafluoridit, joiden pitoisuudet kasvavat edelleen.

Perfluorihiilivetyä syntyy alumiinin valmistuksessa ja elektroniikkateollisuudessa.

Rikkiheksafluoridia käytetään sähköalalla jäähdytykseen ja eristykseen. Se on kaikkein voimakkain kasvihuonekaasu eli hiilidioksidiin verrattuna 23 000 kertaa voimakkaampi.

Otsonikin on kasvihuonekaasu. Sen kaikkia vaikutuksia ei vielä tunneta riittävästi.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.tiede@sanoma.fi