Näkökulma: Aina löytyy joku

Tätä on jo toisteltu: valtaosa tieteentekijöistä on yksimielisiä siitä, että ilmastonmuutos on totta ja siihen vaikuttaa ihminen. Joitain skeptikkoja löytyy silti välillä, mikä pistää miettimään. Kai siihen joku syy on?

Kun haastattelin ilmastotutkija Kim Holménia, hänellä oli yksi selitys. Paitsi että Yhdysvalloissa vaikuttaa monenlaisia teollisuuden asiaa ajavia tahoja, myös median toimintatapaan saattaa sisältyä eräs juju.

"Toimittajilla on velvollisuuskin tuoda esiin kaksi näkökulmaa. Silloin täytyy löytää joku, oli se sitten kuka hyvänsä. Nämä harvat ihmiset saavat suhteessa aika paljon tilaa, kun taas ne jotka vain toistavat samaa asiaa, alkavat ymmärrettävästi vaikuttaa tylsiltä."

Paljon puhutussa elokuvassaan Al Gore antoi esimerkin, jossa vertailtiin laajaa aineistoa tieteellisiä artikkeleita ilmastonmuutoksesta. Yksikään ei kyseenalaistanut sitä. Sitten vertailtiin lehtiartikkeleita: 53 prosenttia esitti epäileviä kantoja.

Aina löytyy joku. Epäilijän on muuten helppo saada tutkijakommentti vaikkapa ilmastomallien yksinkertaisuudesta. Tutkijan yksi tehtävä on tieteen rajoitusten kuvaaminen. Kun sanotaan, että yksittäinen sulava jäätikkö ei todista ihmisen roolia, tai että varmuutta ilmaston mekanismeista ei ole, se on aivan totta. Saman todistuksen antaa se tutkijoiden enemmistö, joka on samalla yksimielinen ihmisen vaikutuksesta ilmastoon.

Mutta onko epäselvyys luonnon ja ihmisen vastuujakaumasta fiksu syy olla vähentämättä päästöjä? Ilmastonmuutos kun ei katoa kinastelemalla siitä, kuka aloitti.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.ulkomaat@sanoma.fi