Ryöstökalastus rehottaa Itämerellä

Saaliit ovat huvenneet rantavaltioiden ahneuden vuoksi

JASTARNIA/WLADYSLAWOWO. Myrskyä on luvassa, joten rannikkokalastaja Zbigniew Struck, 46, on lähtenyt aamutuimaan noutamaan lohiverkkoja Puckinlahdelta Puolassa.

"Myrsky sekoittaisi verkot", hän sanoo veneensä kajuutassa.

Suunniteltua nopeampaan hakumatkaan on toinenkin syy: Struck on heittänyt verkkonsa veteen varkain.

"Pelkään, että kalastustarkastajat porhaltavat paikalle. He vahtivat meitä ilmasta ja merellä sekä odottavat satamissa", kovat sakot muistava kalastaja pyörittelee päätään.

Tarkastajat ovat kiristäneet rannikko- ja merikalastajien valvontaa, sillä Puola on joutunut EU:n silmätikuksi Itämeren salakalastuksesta.

Puola oli viime vuonna julkaistun selvityksen mukaan rikkonut rannikkovaltioista räikeimmin turskan maakohtaista pyyntikiintiötä. Rangaistukseksi Itämeri suljettiin vuoden loppupuoliskoksi puolalaisilta turskanpyytäjiltä.

Uhmakkaimmat lähtivät kiellosta huolimatta vesille. Nyt on palattu lähes normaaliin kalastusrutiiniin, ja laiton pyyntikin rehottaa.

Kapinakalastajien äänekkäin joukko asuu lehmänhäntää muistuttavalla Helin niemimaalla. Se on myös Zbigniew Struckin kotipaikka.

Struckin alus halkoo kevyttä aallokkoa. Apumies Marcin Nimoth alkaa kammeta verkkovinssiä.

Lahdesta nousee metreittäin tyhjää verkonsilmää, puoli tusinaa kampelantynkää ja pari alamittaista lohta.

Kalastajan mielestä ankeriaita riittää, vaikka lieronnäköisen kalan kanta on romahtanut Itämeressä. Myös kaikkien tärkeiden talouskalojen – lohen, kilohailin, siian, silakan ja turskan – saaliit ovat pienentyneet parissa vuosikymmenessä.

Turskasta tutkijat kantavat vakavinta huolta. Itämeren itäinen kanta pitäisi heidän mielestään rauhoittaa heti kalastukselta edes vuodeksi.

Tutkijoiden synkistely saa kyytiä Kohnken perheen olohuoneessa, Jastarniassa Helin niemellä.

"Kalastuksessa on lihavia ja laihoja vuosia. Joskus verkkoja ei tarvitse kuin näyttää rannalla ja ne ovat täynnä. Toisinaan on juostava kaikkialla", Wojciech Kohnke, 40, kuvailee.

"Lohta ja turskaa on nyt vuoden verran ollut hiusrajaa myöten", vakuuttaa perheen patriarkka, Jerzy Kohnke, 68.

Kohnket ovat parkkiintuneita ammattilaisia. "Esi-isät kalastivat täällä, kun Helin niemimaa syntyi", Jerzy Kohnke vitsailee.

Kohnket ovat niemen alkuperäisasukkaita kasubeja, kuten lähirantojen kalastajien enemmistö.

Heitä ärsyttää, että kaukaa Brysselistä määräillään, milloin voi irrottautua laiturista ja miten monta kalaa saa tuoda.

He näkevät taustalla poliittisen taistelun. Kun kaikkien maiden kalastuslaivastoissa on Itämereen nähden liian monta alusta, yritetään köyhää Puolaa työntää ahtaalle oman edun nimissä.

Myös rikkaan Norjan lohenviljelijät ja sillinkalastajat ovat puolalaiskalastajien mielestä mukana pelissä. Mitä tiukemmat rajoitukset Itämerelle tulee, sitä paremmat asemat norjalaisilla on.

Kohnkeilla on lupa neljään turskatonniin kuussa. "Pyydämme tavan takaa keskimäärin 10–12 tonnia."

Tutut kalavälittäjät ostavat laittomat saaliit.

Lähimmät tarkastajat Tomasz Bartczak ja Marek Sikora tutkivat aluksia toistakymmentä kilometriä lännempänä, Itämeren toiseksi suurimmassa kalastussatamassa Wladyslawowossa.

Mustapukuiset vartijat laskevat kalalaatikoita, etsivät ruumasta kalakätköjä ja käyvät läpi kapteenien esittämiä kalastuspäiväkirjoja. Bartczak kumartuu mittailemaan ja laskemaan tutun aluksen uuden turskaverkon silmiä: EU:n määräykset täyttyvät.

Kilohailitroolarin kapteeni Rajmund Budzisz, 47, ankkuroituu pettyneenä. Sinivalkoisen, 28-metrisen troolarin toinen vaijeri on mennyt rikki. Saaliskin jä vähäiseksi.

"Kaksi tonnia kilohailia ja laatikko turskaa! En muista, että kilohailisaaliissa olisi ollut toista näin traagista vuotta kuin nyt", hän huokailee.

Budzisz arvostelee Itämeren rantamaiden kookkaita rehukalanpyyntialuksia, jotka vetävät 60 metriä leveitä verkkoja. "Sellainen sopii syville valtamerille, muttei matalalle Itämerelle."

Armonaikaa kestävän kalastuspolitiikan sorvaamiseksi on enää pari vuotta, hän sanoo silmät kostuen.

Mahdollisuuksia Itämeren elvytykselle olisi, sillä vesi on Puolan seudulla selvästi puhdistunut.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.ulkomaat@sanoma.fi