Arvoista ja unelmista

Ihmisenä ja kristittynä olen aika ajoin joutunut ponnistelemaan jaksaakseni suhtautua lähimmäisenrakkaasti kansanedustaja Päivi Räsäseen (kd), joka alituiseen haluaa korottaa oman perhemuotonsa minun perhemuotoani arvokkaammaksi.

Viime viikolla ei auttanut edes huumorintaju, kun Räsänen blogissaan pohdiskeli, "voiko Pride-kulkuetta vastaan tehdyn typerän hyökkäyksen tulkita myös vastareaktioksi poliittisen eliitin voimakkaalle arvoliberalistiselle kehitykselle?"

Arvoliberalismia on Räsäsen mielestä ajatus avioliittolain sanamuodon muuttamisesta: miehen ja naisen sijaan laissa puhuttaisiin avioliiton osapuolista, jolloin kaikkien parisuhteiden virallistamiseen sovellettaisiin samaa lakia. Räsänen pohti siis vakavissaan, oliko myrkkykaasujen ruiskuttelu väkijoukkoon sittenkin ihan ymmärrettävä "vastareaktio" tällaiselle lakihankkeelle.

Viestintäpäällikkö Asmo Maanselkä selvensi kristillisdemokraattista ajattelua Keskisuomalaisessa 9. heinäkuuta. Koska Pride-kulkue hänen mielestään "on myös provokaatio perinteisiä arvoja vastaan", kaasuiskun uhrit olivat itse syypäitä siihen, että perinteisten arvojen puolustajat äityivät käyttämään väkivaltaa.

"Pride-provokaatioiden sijasta marginaalin tulisi kunnioittaa enemmistön arvoja ja pitäisi ymmärtää jättää suomalainen valtakulttuuri rauhaan", Maanselkä opasti. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten ei siis tule kävellä kadulla ainakaan yhdessä, jotta teille muille ei tulisi pakottavaa tarvetta ryhtyä pahoinpitelemään meitä.

Kaasupullojen kanssa heiluvat, omassa elämässään kateissa olevat reppanat muuttuvat oikeasti vaarallisiksi silloin, kun heitä aletaan nimetä "perinteisten arvojen puolustajiksi" tai tuhoa aiheuttaneiden ääriliikkeiden edustajiksi. Klopit itse tuskin olisivat näin hienoja sanoja keksineetkään. Vikasuuntaan kannustavien määreiden sijaan spreijaajapojat tarvitsisivat äidillisen lempeää elämäntaitojen opetusta.

Suurin uhka ovat ne, joilla oikeasti on valtaa. Taannoin kuuntelin seminaarissa hämmentyneenä, kun suuren yrityksen henkilöstöjohtaja hauskutti vierasyleisöä kertomalla rasistisia vitsejä henkilökunnasta. Näin sopii kuulemma nykyään tehdä, koska se on "avointa maahanmuuttokeskustelua".

Minulla on unelma: että yhdenvertaisuus jonain päivänä olisi niin itsestään selvä yhteinen suomalainen arvo, että siitä ei tarvitsisi alituiseen "keskustella" väkivallan harrastajien, rasististen henkilöstöjohtajien eikä Päivi Räsäsen kanssa.

hs.kulttuuri@hs.fi Kirjoittaja on toimittaja.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi