Edustushalvaus

Miksi omaperäinen, riippumaton ja uutta luova ajattelu on harvinaista? Siksi, että keskustelujen osanottajat tavallisesti edustavat kaikkea muuta paitsi itseään.

Tähän tulokseen on pakko tulla, kun on osallistunut satoihin ja taas satoihin palavereihin, foorumeihin, seminaareihin ja keskustelutilaisuuksiin. Osanottajalistat notkuvat titteleitä ja organisaatioita, joita osanottajat edustavat. Tämä edustaminen on omiaan lamauttamaan vähintään puolet asianomaisten omasta aivotoiminnasta. Tilalle tulevat kunkin omaan organisaatioon tai ryhmään liittyvät oletukset ja pelkotilat, jotka sitten ohjaavat puhujaa. Hänessä tiivistyy myös kollektiivinen tyhmyys.

Taannoin seminaarin puhuja oli laajasti esitellyt edustamansa yrityksen kantoja. Illempana kysyin häneltä perustelua johonkin omituisuuteen. Luennoitsija, joka oli jo kumonnut muutaman viinilasin, vastasi: "No enhän mä tietenkään itse henkilökohtaisesti tommosta mieltä ole, toihan on aika älytöntä, mutta meidän firman kanta siis. . ."

Kansanedustajat, joille on jopa laissa taattu täydellinen ajatuksenvapaus, kärsivät pahoista edustuksellisista pelkotiloista. Omaatuntoaan vastaan äänestäminen ei ole harvinaista, kun pitää "edustaa äänestäjiä".

Muistan eloisan tv-keskustelun, johon osallistui mediafirmoja edustavia toimittajia ja "Leif Salmén, joka edustaa Leif Salménia". Mistä tällainen itseään edustava hahmo saataisiin jokaiseen tv-ohjelmaan?

Palestiinalaissyntyinen ajattelija Edward Said (1935–2003) pohti paljon intellektuellin asemaa yksinäisyyden ja liittoutumisen rajamailla. Hän kysyi, onko itsenäinen ajattelu ylipäätään mahdollista, jos ihminen on sidoksissa palkanmaksajaan, taustayhteisöön tai muuhun "edustettavaan" joukkoon.

Said myönsi, että intellektuellinkin on hankittava elantonsa, mutta tuomitsi samalla ajatustyöläisen, joka vain "haluaa, että häntä pidettäisiin maineeltaan tasapainoisena, objektiivisena ja maltillisena ja toivoo, että hänet kutsutaan takaisin konsultoimaan, toimimaan lautakunnassa tai arvovaltaisessa komiteassa ja näin pysymään vastuullisessa valtavirrassa". Tällainen tyyppi väistää kannanottoja ja kätkee syvimmät ajatuksensa, mutta "edustaa" senkin edestä.

Halvaantuneessa edustustouhussamme on yksi ilahduttava poikkeus: eläkeläiset. Heitä näkee ilman titteleitä myös seminaarien osanottajalistoilla. Heidän riemukkaan riippumattomista puheenvuoroistaan ymmärrän, että ajatuksen vapaus alkaa monilla noin 68-vuotiaana.

Kirjoittaja on toimittaja.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi